Vuodenpyörä ja juhlapäivät

Monessa muussa uskonnossa juhlapäivät ovat tärkeässä osassa uskonnon harjoittamista. Mitä olisikaan kristinusko ilman Joulunviettoa tai Pääsiäistä ja sen sanomaa. Miten tärkeiltä wiccassa tuntuvat monet maagiset täydenkuun juhlat ja vuoden taitekohtina vietetyt juhlapäivät. Shamanismin perinne on kuitenkin niin monimuotoinen, että sille on vaikea nimittää tiettyjä juhlapäiviä, jotka olisivat yhteisiä kaikille shamanismin harjoittajille eri puolilla maailmaa.

Ehkä juhlimista tärkeämpää shamaanille on vuodenkierron mukaan eläminen. Vuodenkierron taitekohdat muodostavat otollisen ajankohdan rituaaleille, jotka ovat monelle shamaanille tärkeitä. Länsimaisessa kulttuurissa on neljä vuodenaikaa ja ne määrittävät rytmillään shamaanin vuotta. Toisella puolella maapalloa juhlat ja rituaalien ajankohdat liittyvät paikalliseen säähän. Sadekauden alkaminen tuo aihetta juhlaan, samoin alkukantaisimmissa yhteisöissä aika, jolloin kotieläimet saavat poikasia. Eli shamanismissa tärkeämpää on paikallisen luonnonkierron mukaan eläminen ja juhlistaminen, kuin kollektiivisten juhlapäivien vietto. Juhliahan voi myös siirtymäriittejä; syntymää, nimenantoa, kuukautisten alkamista, avioon astumista ja hautaan saattamista.

Suomessa ja samanlaisessa ilmastossa elävissä kulttuureissa vuotta määrittävät neljä vuodenaikaa. Niiden taitoskohdissa sijaitsevat tasaukset ja seisaukset. Nämä neljä vuosijuhlaa tunnetaan monessa muussakin pakanauskonnossa. Suomessa lämpötilat kuitenkin kulkevat hieman eri rytmissä kuin kalendaariset tasauspäivät ja seisauspäivät. Suomalaisessa kansanperinteessä ja suomenuskossa näitä juhlia vietetäänkin yleensä noin kuukauden kalendaarista juhlaa myöhemmin. Ja kukin kuluva vuosi on lämmönkierroltaan erilainen – jonakin kesänä juhannuksena eli mittumaarina on jo niin lämmintä, että se on otollista aikaa keskikesän juhlimiselle. Toisena vuonna lämpö antaa odottaa itseänsä ja heinäkuun puoliväliin sijoittuva Karhunpäivä on sopivampi aika keskikesän rituaalille.

Juhlan ajankohta voi vaihdella eri puolilla Suomea. Lapissa ja Helsingissä kevät koittaa eri aikaan. Shamaani tuntee luonnonkierron ja viettää vuodenaikajuhlia silloin, kun se sopii yhteisön rytmiin ja omaan elämäntilanteeseen parhaiten. Ylitorniolaiselle shamaanille kevään merkki on ehkä Tornionjoesta lähtevät jäät. Tämä olisi espoolaiselle shamaanille ihan liian myöhäinen ajankohta, sillä hän on juhlistanut kurkien saapumista jo puolitoista kuukautta aiemmin ja kääntänyt katseensa kesään.

KEVÄT – kasvu, herääminen, lisääntyvä valo, hedelmällisuus, suunnitelmien teko

Kevään herätessä lumi sulaa ja jää vapauttaa hiljalleen maankamaran kahleensa alta. Jäät lähtevät joista ja järvistä. Myös ihminen herää talviunestaan ja alkaa usein avautua ulospäin lämmintä kohti mentäessä. Mieli tekee pois neljän seinän sisältä. Tärkeä kevään merkki on muuttolintujen aurat taivaalla. Lintujen paluuta voi seurata ja opettaa lapsille vanhaa lorua ”Kuu kiurusta kesään, västäräkistä vähäsen. Pääskysestä ei päivääkään…”

Keväällä valo palaa horisontin takaa ja Lapissa kaamosaika loppuu. Valo paljastaa nurkissa kasvavat hämähäkinseitit ja pölyttyneet hyllystöt. Kevätsiivous on ajankohtainen. Tätä symboliikkaa voi hyödyntää psyykkiseen työskentelyyn. Mitä vanhoja ajatuksia ja mielen kuonia voisin lakaista ulos? Mitä vanhaa voi karsia pois elämästä ja fyysisesti asunnosta, jotta saa tilaa uudelle?

Luonnon kasvu alkaa keväällä. Kasvit nostavat versoja mullasta ja kotipuutarhuri istuttaa siemeniä ja taimia. Vaihtoi shamaani kukkiinsa multaa eli ei, on uuden kasvun symboliikka hyvä teema maagiselle työskentelylle: mitä uusia ajatuksia mielessä itää? Mitä maagisia ja shamanistisia projekteja ottaisin tänä vuonna erityisen huomion alle? Millaista uutta multaa minun juureni tarvitsevat?

Kevääseen liittyy vahvasti ilman elementti, joka symboloi loogisuutta ja ajatuksia. Sekin kehottaa suunnitelmien tekemiseen ja omien maagisten päämäärien listaamiseen. Lisääntyvä valo ja Kynttilänpäivänseutu helmikuun alussa ovat hyvää aikaa koko vuoden kynttilöiden valmistamiselle. Ilman elementin inspiroidessa myös omat suitsukkeensa voi valmistaa itse. Kun luonto alkaa kevät-kesän taitteessa kasvaa jo runsaasti uutta kasvillisuutta, voi harjoittaa kasvityöskentelyä ja kasvien ja puiden henkien olemuksen tiedostamista.

Heräävä hedelmällisyys on keväällä tärkeä teema luonnossa ja ihmisessä. Kevääseen vanha kansa on liittänyt magiaa ja rituaaleja, joilla turvattiin kylvöjen onnistuminen ja kotieläinten lisääntymisonni. Vakkajuhlissa kevät-kesän taitteessa nostettiin Ukonvakkoja takaamaan hedelmällinen sade taivaasta ja kuohkea multa edistämään kasvua. Shamaani voi omilla rituaaleillaan keväällä olla avustamassa hedelmällisyyttä, kylvöonnea ja sateen ja auringon tasapainoa kasvukaudeksi. Kansanperinteestä löytyy keväälle monenmoista hauskaa juhlapäivän ajanvietettä aina vakkamaljan juomisesta falloksellisen (vappu)salon pystyttämiseen.

Suviyöt 12.-14.4.

Huhtikuun 14. päivä on ollut vanhan kansan merkkien mukaan ensimmäinen kesäpäivä. Ajankohdat juuret ovat jäljitettävissä vanhoihin Skandinaavisiin riimusauvoihin, joissa pidettiin kalenteria. Siinä kalenterimerkit kääntyivät kesään huhtikuun puolivälissä. Suviöiden aikaan on tunnusteltu säätä; jos yöllä pakastaa, ei marjavuosi ole parhaimmillaan. Lämmin ilma ennustaa hyvää satoa. Suviöiden aikaan shamaani huomaa luonnossa uudenlaista liikettä ja eloa. Kalat alkavat liikkua vesissä, linnut palata suurina auroina taivaalle ja tuulessa on jo kesäistä tuoksua. Suvipäivien juhlan voi rakentaa kevään teeman ja ajankohtaisen tarpeen mukaan. Joinakin vuosina on hyvä keskittyä henkiseen kehitykseen ja toisina vuosina saattaa luonto kaivata saderituaalia.

KESÄ – aurinko, elämänvoima, seksuaalisuus, luonnon vehreys, valo, lämpö

Kesän voimassa yhdistyy auringon huumaava palo keskellä taivasta ja luonnon runsas vehreys. Kesällä moni tuntee kirjaimellisesti heräävänsä eloon ja avautuvansa maailmalle. Kesä ja erityisesti keskikesä ovat auringon juhlaa, valon ja lämmön aikaa. Maapallon pohjoisimmissa osissa on yötön yö – aurinko paistaa läpi vuorokauden. Symbolisesti aika on oivallista kaikelle näkyvällä, päivätietoisuudesta nauttimiselle ja kehon huoltamiselle. Pitkät kävelylenkit luonnossa, jooga tai vaikka lavatanssien riemu auttaa löytämään kosketuksen omaan kehoon.

Kesän tulisuus liittyy myös seksuaalisuuteen ja tulen elementin symboliikkaan. Kesä on lemmentaikojen ja rakkaudesta nauttimisen aikaa. Sen voi huomata myös suomalaista kansanperinnettä lukiessa. Keskikesällä ja juhannuksen aikaan rakkausloitsut, ennustamiset ja puolison viettelyyn liittyvä magia on ollut ja on yhä huipussaan. Ehkäpä shamaanikin antaa aikaa lemmenrituaaleille, nauttii parisuhteesta tai seksuaalisuudesta omassa kehossaan. Kesäpäivänseisauksen eli Juhannuksen aikaan kannattaa tutustua suomalaisen kansanperinteen loitsuihin, rakkaustaikoihin, lauluihin ja loitsurunoihin. Juhannuksen perinteissä on säilynyt paljon vanhaa suomalaista pakanallista kansanperinnettä.

Kesällä kasvit, puut ja kukat kasvavat runsaina. On aika kerätä yrttejä ja nauttia ensimmäisistä uusista perunoista. Yrttiseppeleet virkistävät huoneita, koivut tekevät portin porstuan ovenpieleen – luonnon voi tuoda sisälle asti. Luonnonvoima on huipussaan, elämänvoiman läsnäolo tuntuu auringossa ja mielessä. Kesä on hienoa aikaa yrttiretkille ja patikoimiselle luonnossa. Luonnossa voi viettää aikaa telttaillen ja tehdä näynhakuretkiä yön yli ulkona istuen. Ekopsykologiset harjoitukset ja voimapaikkojen kanssa työskenteleminen voi olla mielenkiintoista.

Pimenevässä illalla palava juhannuskokko heijastaa liekkejä veden pintaan ja rauhoittaa mielen. Maagisten uskomusten mukaan juhannusyönä voi nähdä aarnivalkeiden palavan, sillä haltiaväki polttaa raha-aarteistaan hometta ja karstaa pois. Toisen uskomuksen mukaan yön taianomaisina tunteina sananjalka kukkii. Kukan löytäjä osaa kulkea näkymättömänä ja näkee aarnitulten palavan.

Kesällä on erityisen hienoa voimautua luonnon eri puolista; antaa vesien tuudittaa kehoa, auringon lämmittää silmäluomia, upottaa varpaansa multaan, kiipeillä jylhillä kallioilla, ihailla ukkosen jylinää ja tuntea tuulen leyhyttävän hiuksiaan.

Karhunpäivä 13.7.

Suomessa kuumin keskikesä sijoittuu Karhunpäivän aikoihin. Nimestä jo näkee, että se on toinen vuotuisista karhun juhlapäivistä – toinen on tasan puolta vuotta aiemmin, jolloin karhu kääntää kylmimpänä talvihetkenä pesässä kylkeään. Karhu on suomalaiselle metsän symboli, sillä karhun kulkiessa sanottiin itsensä ”metsän liikkuvan”. Karhunpäivänä juhlistetaan karhua ja sen kautta suomalaista metsää, ihmisen ja karhun sukulaisuutta, syviä syntyjuuria.

SYKSY – sadonkorjuu, omat juuret, metsästys, väriloisto

Syksyn elementti on vesi, minkä nyt sateiden määrästä ja illalla hiipivästä kosteasta usvasta ja kasteesta huomaakin. Sadevesi ropisee alas maahan ja tekee mullastakin kosteata ja raskasta. On aika kääntää katseet kohti multaa ja maata, omaa sisintä ja valmistautua talven hiljaiseen aikaan. Vesi liittyy heijastavan pintansa vuoksi ennustamiseen. Ehkäpä syksyn pimenevinä iltoina olisikin aikaa syventyä erilaisiin divinaatiotekniikoihin? Toinen näkee sisimpänsä teenlehdistä, jollekin muulle avautuu riimujen kieli tai tarottien mielenkiintoinen maailma. Vanha tapa on laittaa tummaan pataan vettä ja antaa katseensa sumentua sen pintaan. Mitä asioita ja kuvia mieleen nousee? Kekrin (Samhain, Halloween) lähestyessä maailmojen välillä oleva verho ohenee ja yhteys esi-isiin vahvistuu. Poismenneiltä vanhoilta tietäjiltäkin voimme oppia paljon. Pitkien iltojen iloksi voi tutustua kansanperinteen kummitusjuttuihin ja kuolemakäsityksiin. Symboliikaltaan kuolema liittyy elämän viimeiseen sadonkorjuuseen ja sitä kautta syksyn sadonkorjuun aikaan.

Metsä tarjoaa vasut pullolleen marjoja ja sieniä. Torien pöydät ja oma kasvimaa notkuu sadon herkkuja. Yrttipeukalo kerää rohtokasvien juuria ja riistanmakua arvostava metsästää hirviä, sorsia ja monia muita riistaeläimiä. Sadonkorjuu antaa mahtavat puitteet monenlaisiin juhliin! notkuvampaa herkkupöytää ei taida tulla vastaan kuin parhaina Joulupyhinä. Sadonkorjuu antaa maagisella tasolla mahdollisuuden tehdä omissa tavoitteissa välintilipäätös. Mikä on onnistunut, mikä on turhaa ja hyvä haudata pois? Monelle syksy on koulun alkamisen ja uusien harrastusten aikaa. Silloin voi valita väripalettiinsa uusia sävyjä ja innostua viimeisen kerran, ennen kuin talvi suo aikaa levolle.

Syksyn väriloisto kehottaa tutkimaan värien merkityksiä. Kuulaat illat nostavat katseen taivaalle. Elleivät esi-isät ja kuolemaan liittyvät käsitykset ja kansanperinne kiinnosta, niin löytyisikö astrologiasta mielekästä tutkittavaa? Syksy on mitä oivallisinta aikaa eläintyöskentelylle, shapeshiftingille ja voimaeläimille.

Talviyöt 14.10.

Ensimmäistä talvipäivää vietetään tasaista vuodenpuoliskoa myöhemmin kuin ensimmäistä kesäpäivää. Sadonkorjuut alkavat olla ohi ja kesän ulkoilmaelämä alkaa vetäytyä takaisin tupaan.Talviöiden ja Kekri-juhlien jälkeen on ollut vanhan kansan jakoaika. Se oli vanhan vuoden loppu ja uuden vuoden alku, jolloin ennusteltiin säätä tulevaksi vuodeksi ja tehtiin taikoja talven turvaksi. Jakoaikana ei rasitettu itseä arkisella työllä noin parin viikon ajanjaksolla, vaan juhlittiin ja nautittiin sadonkorjuun antimista. Jakoajasta voi lukea lisää esimerkiksi Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto –kirjasta.

Lue lisää Kekristä

TALVI – sisäinen maailma, unet, kivikunta, maa, pimeä aika, jouluperinteet

Talvi liitetään maan elementtiin. Ja kuin korostuksena maankuori kasvattaa kokoaan lumivaipalla ja jääpeitteellä. Valkea lumi peittää marrasmaan kuin vaalea vaate ruumiin viimeiselle matkalle. Luonto nukkuu, kasvit ovat kuolleet. On aika kääntää katse sisäiseen maailmaan, henkimaailmaan ja unityöskentelyyn. Unia voit tutkia ja kirjata ylös päiväkirjaan. Sisäistä maailmaansa voi rauhoittaa myös mietiskelyn avulla. Moni sytyttää talvella ikkunalla kynttilän. Siihen on hyvä upottaa katseensa ja unohtaa ympäröivä maailma.

Kylmyys, arktisuus ja pohjoisuus antavat suomalaiselle shamaanille paljon mielenkiintoisia aiheita, joihin voi syventyä myös shamaanimatkojen kautta. Talvi onkin oivallisinta aikaa transsityölle. Maan elementin kautta joillekin herää kiinnostus kivikuntaan tutustumisesta. Jalokivistä ja puolijalokivistä on saatavilla paljon esoteerista kirjallisuutta. Suomen luonnon vanha kallioperä, siirtolohkareet, uhrikivet, seidat ja kalliomaalaukset antavat paljon tutkimisen aihetta, joka vie lähemmäs vanhoja juuria. Juuria voi vahvistaa myös tutkimalla omia sukulinjoja ja esi-isiä. Talven pitkät illat antavat erinomaisen mahdollisuuden tutkia perinnettä, kertomuksia ja jakaa sitä eteenpäin nuoremmille sukupolville. Talven henkiselle elämälle luo hyvän vastapainon käsitöihin syventyminen. Uudet soittimet ja rituaalityökalut saavat muotonsa, puhdetöinä syntyy tarvekaluja.

Talven pimeän ajanjakson keskeyttää joulu ja talvipäivänseisaus. Vuode pimeintä aikaa juhlistettiin pakanallisessa pohjolassa jo aikapäiviä sitten syömällä hyvin, humaltumalla ja pitämällä hauskaa. Joulukuusen perinne juontaa juurensa vanhoihin pakanallisiin kulttuureihin Lähi-Idän alueella. Jo Raamatun Vanha testamentti tuumaa, että pakanoilla oli tapana pystyttää puu taivaan jumalattaren kunniaksi ja koristella se. Suomalaiseen jouluun yhdistyy myös kristillinen perinne ja kansanperinteen sukujuhlamaiset elementit. Lahjoja annettiin pohjolassa jo viikinkiajalla, jolloin niiden mukaan liittyi yleensä pieni arvoitus. Juhlaperinteissä riittää paljon tutkittavaa ja shamanismin harjoittaja kokoaa niistä itselleen sopivat juhlan ainekset.

Nykyään yhä useampi jättää Jouluhumun taakseen, hämärtää asuntonsa valot ja sytyttää keskelle pimeyttä pienen kynttilän. Lämmittää saunan ja nauttii pimeydessä vuoden pimeimmästä ajankohdasta. Kylmyys karaisee ihoa, kun hangessa käy alastomana pyörimässä.

Nuutti ja Talvennapa 13.1.

On aika juhlistaa kylmintä talvea, joka helistää jäisiä tiukujaan. Karhu kääntää kylkeä pesässään ja Nuuttipukki tulee vanhan perinteen mukaan tupaan turkki nurinpäin, rivoja lauluja laulellen ja viimeiset joulusahdit juoden. Nuutti lopettaa joulurauhan. Ei silti juhlissa pidä tappelemaan alkaa, mutta mielessään on hyvä raivata tilaa taas uuden vuoden töille ja lopettaa jouluinen mässäily ja lepo. Talvennavasta alkavat pian ns. selkäviikot, eli talven selkä katkeaa. Talvennavan aikaan on ennen vanhaan pidetty kokouksia, esimerkiksi Upsalan vanhat Disæþing-käräjät. Juhlimisen arvoinen päivä voisi olla myös Lallinpäivä 20.1. joka konkretisoi vanhan kansanuskon merkityksen ja muistaa vanhaa kansallissankaria – vanhan uskon puolustajaa.

Thuleia