Jouluperinteiden pakanallinen alkuperä

Joulua voi kutsua koko kansan juhlaksi hyvällä sydämellä ja piparinmurut rinnuksilla. Juhla on sävyttynyt vuosituhansien aikana vanhoilla pakanallisilla talvipäivänseisaustavoilla ja myöhemmin kristillisillä perinteillä. Joulusta on moneksi. Jokainen voi löytää joulusta oman tähtensä, oli se sitten pentagrammi tai Beetlehemin tähti. Joulua on juhlittu Jeesuksen syntymäpäivänä n. 300-luvulta lähtien. Kuitenkin moni varhaisempi pakanallinen jumaluus on syntynyt keskitalvella, joka usein symboloi auringon syntyä ja voittoa talvesta.

Kynttilät

Kynttilöitä käytettiin juhlavalaistuksena jo antiikin Roomassa, jossa niillä oli tärkeä merkitys juhlamenoissa. Suomessa joulukynttilät otettiin käyttöön 1800-luvulla. Talonpojilla oli tapana viedä joulukirkkoon kynttilä lahjaksi. Sen liekkiä pidettiin elämän ja kuolemattomuuden symbolina. Symboliikan juuret ulottavat kauemmaksi pakanallisiin uskomuksiin. Kynttilällä on pitkään ollut merkitys aurinkona ja valon symbolina maan päällä. Se on ollut tärkeä osa maagisia riittejä niin seremoniallisemman magian kuin yksinkertaisen kansanmagian parissa.

Pohjolassa joulukynttilöiden tali otettiin talteen kekrin aikoihin syysteurastusten yhteydessä. Vanhan kansa jätti jouluna kynttilän palamaan yöksi navettaan. Se toi valollaan suojauksen ja siunauksen eläimille ja ihmisille. Siunaus tuli tarpeeseen, sillä joulunaikaan uskottiin henkien liikkuvan ihmisten parissa.

Misteli

Ulkomaisissa tv-sarjoissa ihmiset pussaavat, jos sattuvat kulkemaan yhtä aikaa mistelinoksan alta. Perinteen juuret ulottuvat Brittein saarille kelttiläiseen kulttuuriin ja druidien tapoihin. Heille misteli oli pyhä kasvi. Sen uskottiin parantavan sairauksia, toimivan vastamyrkkynä ja edistävän hedelmällisyyttä.

Jos noina aikoina sotajoukko kohtasi metsässä mistelin alla, tuli heidän solmia aselepo kuluvan päivän ajaksi. Tästä johtuen misteli symboloi yhä rauhaa, sovintoa ja rakkautta – ja sopiipa sen alla vaikka pusu moiskauttaa toisen suulle.

Joulupuuro

Jouluna on tapa keittää riisipuuroa ja piilottaa siihen manteli. Mantelin löytäjä saa hyvää onnea tulevalle vuodelle tai esittää salaisen toiveen. Ennen vanhaan puurolautanen vietiin aina myös tallin, riihen tai saunatontulle. Tällä haluttiin muistaa ja kiittää tonttua, joka piti pihapiiristä huolen. Suomessa riisi on verrattain uusi tuontituote ja vanha perinteinen joulupuuro keiteltiin ohrasta.

Lyhde

Jouluna moni muistaa metsän eläimiä ja lintuja lyhteellä. Joululyhteessä yhdistyy vanhan viljauhrin perinne ja kristillinen ajatus olkien yhdistämisestä Jeesuksen syntymätalliin ja eläimille osoitettuun ystävällisyyteen.

Joulukuusi

Ensimmäiset viittaukset koristeltuun puuhun löytyvät tuhansien vuosien takaa. Asherah-jumalattaren kunniaksi koristeltiin puu, jota on pidetty myös fallisena hedelmällisyyden symbolina. Vihreä joulupuu symboloi yhä elämää ja luo suomalaisilla yhteyttä rikkaaseen karsikkopuu-perinteeseen. Ensimmäinen historiassa mainittu eurooppalainen joulukuusi pystytettiin vuonna 1419 saksalaiseen Friburgin sairaalaan. Ennen kuin joulukuusi yleistyi, oli suomalaisilla tapana pystyttää nimipäivän kunniaksi puita. Ensimmäiset joulukuuset Suomessa ripustettiin katosta roikkumaan. Kaupungeissa oli pieniä pöytäkuusia.

Joulupukki ja olkipukki

Joulupukki on Suomessa pukeutunut yleensä nurinpäin käännettyyn turkkiin. Tähän liittyy myös Nuuttipukki-perinne. Nuuttipukki symboloi vanhaa pakanallista joulua ja pukin hedelmällisyyttä. Saattoipa nuuttipukilla olla sarvetkin päässä tämän merkiksi. Nuuttipukki oli varsin raikulimainen hahmo, joka kierteli talosta toiseen viinaa juoden ja lapsia pelotellen.

Hedelmällisyyden juhlan sanoma muistuttaa taitekohdasta kevääseen ja auringon paluusta. Aurinko saa maan kasvamaan viljaa. Tästä muistuttaa monessa kodissa myös pieni olkipukki. Joulupukin punavalkoinen nuttu on peräisin Atlantin toiselta puolelta Coca Colan mainosväreistä. Vuohet yhdistyvät Skandinaviassa myös Thor-jumalaan, joka ratsasti taivaalla salamoita viskoen kahden vuohen vetämillä vaunuilla.

Joululahjat

Nykykristitty selittää joululahjojen alkuperän helposti tarinaan, jossa itämaan tietäjät toivat Jeesus-lapselle lahjoja. Tarinan mukaan kolme zarathustralaista pappia toi lapselle kultaa, mirhamia ja suitsuketta. Antiikin Roomassa lahjojen antaminen oli perinne, joka liittyi Saturnalia-juhlaan. Pohjolassa viikingit muistivat toisiaan pienillä lahjoilla kylmän ja synkän kaamoksen keskellä. Lahja saattoi olla ihan pieni esine, vaikkapa nappi. Tärkeintä oli lahjaan liittyvä arvoitus, joka toisen tuli ratkaista ennen kuin sai lahjan omakseen.

Joululaulut

Joululauluilla ja lauluin toivotetuilla siunauksilla on pitkä historia pakanallisen ajan Wassailing-perinteeseen. Vanhimmat joululaulut ovat olleet pakanallisia lauluja, joihin on myöhemmin päivitetty sanoja esimerkiksi kristillisempään suuntaan.

Piparkakut

Joulun tunnetuimpiin symboleihin kuuluva esine on tuoksuva ja maistuva piparkakku. Pipari on hyvin vanha leivonnainen. Sen edeltäjiä, hunajakakkuja, valmistettiin jo muinaisessa Egyptissä. Pipareiden leipominen ja lahjaksi antaminen on ollut onnentoivotus ja niiden avulla on välitetty viestejä. Hurjimmat tarinat kertovat, että piparkakut olisivat peräisin antiikin Roomasta, jossa niitä olisi käytetty uhritoimitusten yhteydessä leivonnaisina. Tästä johtuen ne olisi siis alunperinkin leivottu uhrattavaksi tarkoitetun ihmisen muotoiseksi. Tätä kannattaa pohtia, kun seuraavan kerran haukkaa piparipojalta pään irti päiväkahvin kera.

Joulukinkku

Joulukinkku on vanha keskitalven uhriruoka. Skandinaavinen Freyr-jumala oli hedelmällisyyden ja sadonkorjuun jumala, joka yhdistettiin myös sikoihin. Hänen vanha juhlapäivänsä Skandinaviassa oli 26. joulukuuta, eli hyvin talvipäivänseisausta ja kristillistä nykyjoulua.

Jouluhalko

Jouluhalko on Suomeen ulkomailta tuotu perinne, joka ei ole vielä kovin yleinen. Ennen muinoin jouluhalko oli osa talvipäivänseisauksen juhlistusta monissa Euroopan maissa. Halko poltettiin takassa. Nykyään jouluhalon nimellä tunnetaan myös makea halonmuotoinen leivonnainen.

---

Joulunajan juhlia:

Italiassa joulu päättyy 6. tammikuuta. Silloin on Befanan päivä, jolloin Befana-niminen vanha ja kiltti noitanainen tuo lapsille lahjoja. Lahjat on laitettu joulusukkiin. Kiltit lapset saavat leivoksia lahjaksi ja jos joku on ollut vuoden aikana oikein tuhma, sujauttaa Befana hänen sukkaansa valkosipulia.

Saturnalia oli antiikin Roomassa vietetty talven juhla. Tätä keskitalven ylvästä juhlaa vietettiin Saturnus-jumalan kunniaksi 17. joulukuuta – myöhemmin jopa seuraavan viikon ajan. Saturnus oli maanviljelyn jumala, jota juhlittiin syyskylvöjen päätyttyä. Juhlaan kuului uhrin lisäksi juhla-ateria, kaduilla lauletut joululaulujen edeltävät, lahjojen antaminen ja ystävien luona vierailu ja hauskanpito.

Monet pakanauskonnon edustajat (esim. wiccat) viettää keskitalvella vanhan germaanisen talvipäivänseisausjuhlan mukaisesti Yulea – joka on englanninkielinen ”joulu”-termin arkaainen muoto. Juhlaa vietetään talvipäivänseisauksena noin 21. joulukuuta. Talvipäivänseisausta on juhlittu joidenkin lähteiden mukaan ainakin 4000 vuotta.

 

Thuleia

Teksti on alunperin julkaistu Lehto - Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry:n Seita-lehden numerossa 4/2008.

-täsmähaku