Yksin vai ryhmässä?
Moni wicca löytää
itsensä ennemmin tai myöhemmin miettimästä,
harjoittaako uskontoa yksin vai ryhmässä. Traditionaalisen
wiccan alkulähteille palatessamme Gerald
Gardnerin ja Alex Sandersin
opetukset keskittyvät ryhmässä eli covenissa
harjoitettavaan uskontoon. Myöhemmät kirjoittajat
ovat soveltaneet rituaaleja myös yksittäisen harjoittajan
tarpeeseen. Englanninkielisessä kirjallisuudessa itsenäisestä/yksin
harjoittavasta wiccasta käytetään nimitystä
solitary, joka on käännetty toisinaan suoraan sanaksi
solitaari.
Nyky-Suomessa yleisin wiccan harjoitusmuoto
lienee itsenäisesti harjoitettu eklektinen (eri lähteistä
yhdistelevä) wicca. Traditionaalisia coveneita ei ole kovinkaan
monta ja osan toiminta on niin vakiintunutta, että uusia
jäseniä ei juuri oteta. Covenia voi olla vaikea löytää
ja edelleen vielä vaikeampaa on päästä ryhmän
jäseneksi. Jos ajatellaan, että covenin ihanne on
toimia täydessä rakkaudessa ja luottamuksessa, on
selvää, että ryhmän jäseneksi valikoidaan
ihmisiä, joiden kanssa kemiat toimivat, ollaan samalla
aaltopituudella ja luottamus on ehdoton. Etsin itse aikanaan
sopivaa covenia kissojen, korien ja kompassin kera, kunnes päädyin
muuttamaan yli 600km voidakseni liittyä minulle sopivaan
ryhmään.
Millaista ryhmää
etsit?
Traditionaalinen wicca-coven on
usein uskonnollinen ryhmä, joka kokoontuu sapatteina ja
espatteina. Työskentely painottuu yleensä sapatteina
uskonnon harjoittamiseen ja vuodenkierron juhlistamiseen. Espatteina
kokoontumisissa on enemmän sijalla työskentely ja
opetus. Työskentelyllä voidaan tarkoittaa vaikkapa
magian tekemistä, parantamista tai astraalityöskentelyä.
Opetus etenee ryhmästä riippuen vapaampana kokemuksenvaihtona
tai aikataulutettuna ja teemoitettuna etenemisenä.
Tradition ulkopuoliset wiccaryhmät
voivat olla niinikään uskonnollisia ryhmiä tai
puhtaasti harjoituspiirejä, joissa ei keskitytä jumaluuksiin
ja uskonnollisuuteen vaan magian harjoittamiseen tai itsensä
kehittämiseen. Eklektisten ryhmien kirjo on moninainen,
koska tradition perinteet ja tekstit eivät ohjaa toimintaa.
Sopivaa ryhmää etsiessä
kannattaa käyttää kunnolla aikaa ryhmään
tutustumiseen eikä rynnätä tukka putkella heti
mukaan. Ryhmätyöskentely on luottamuksellista ja uskonnolliset
asiat koskettavat ihmisten herkimpiä ja syvimpiä puolia
– kannattaa siis käyttää aikaa ja tutkailla
haluaako todella mukaan uusien ihmisten ja ryhmän toimintaan.
Intuitio on hyvä mittari – millainen tunne uusista
ihmisistä tulee? Voisitko olla heidän ystävänsä?
Kaihertaako mikään mieltäsi vai tunnetko olosi
levolliseksi heidän seurassaan?
Jos ryhmällä on yksi
tai useampi vetäjä, makustele erityisesti heidän
persoonaansa. Ovatko heidän sanansa harmoniassa tekojen
kanssa? Hyvä johtaja osaa olla nöyrä ja antaa
tilaa ryhmäläisten kasvulle ja omille ajatuksille.
Ylhäältäpäin tuleva sanelu ja vallanhimoinen
käytös kielii yleensä ongelmista egon kanssa.
Hyvää ryhmänvetäjää kuuntelee
ja kunnioittaa yleensä vaistomaisesti. Hän ei pomota
ja määräile, mutta osaa pitää ryhmän
kurissa ja sovitella mahdollisia ristiriitoja. Mikään
ryhmä ei ole täysin ongelmaton, mutta asioista on
opittava puhumaan suoraan ja rehellisesti.
Kiinnitä näihin
asioihin huomiota:
- Onko ryhmä uskonnollinen vai enemmän
työskentelyryhmä?
- Onko uskonnollisen ryhmän pantheon
sellainen, että tunnet sen omaksesi? (wiccan parista
löytää muun muassa kelttiläiseen, egyptiläiseen,
suomalaiseen ja kreikkalais-roomalaiseen pantheoniin eli
jumalistoon suuntautuneita ryhmiä – mutta välttämättä
kaikilla ryhmillä ei ole tiukkaa fokusoitumista mihinkään
kulttuuripiiriin)
- Onko coven avoin kaikille sukupuolesta
riippumatta vai onko se nais- tai miesryhmä? Johtaako
ryhmää ylipapitar vai ylipapitar ja ylipappi yhdessä?
Toimiiko ryhmä ilman johtajaa – tasa-arvoisena
piirinä? Kuinka paljon muilla ryhmän jäsenillä
on päätäntävaltaa asioihin?
- Kuinka usein ryhmä kokoontuu? Miten
opetus etenee? Miten ryhmä suhtautuu poissaoloihin?
Kuinka paljon haluat opiskella ja mitä sinulta odotetaan?
- Ovatko rituaalit suomeksi, englanniksi
vai suahiliksi? Kuinka luontaista kielen käyttäminen
on sinulle?
- Miten ryhmä suhtautuu muuhun uskonnonharjoitukseesi?
Voitko olla samaan aikaan muiden ryhmien jäsen? Mitä
asioita vaaditaan salassa pidettäviksi ja mistä
voi keskustella ulkopuolisten kanssa?
- Työskenteleekö ryhmä alastomana
vai vaatetettuna? Ollaanko rituaaleissa ulkona vai sisällä?
Ryhmän etuja ja haittoja
Porukassa on paljon hauskempaa!
Mikä onkaan ihanampaa, kun kerätä luottoystävät
koolle, valmistaa yhdessä ruokaa ja juhlistaa elämänkierron
ja vuodenkierron eri puolia. Talvella voi käpertyä
takkatulen äärelle transsimatkoihin syventyen, kesällä
voi vaeltaa metsissä ja kallioilla. On totta, että
ryhmässä on voimaa. Magiaa tehdessä ja energiaa
nostettaessa ryhmän latinki vastaa tykistöä siinä
missä yksin harjoittava pääsee korkeintaan kevyen
kertasingon voimaan ;)
Coveniin liittyessäsi linkityt ryhmän egregoreen.
Toisin sanoen jokaiselle ryhmälle muotoutuu ajan kuluessa
ns. ryhmämieli, astraalitasolla oleva voiman keskittymä.
Vanhemmissa traditioissa egregore voi kantaa mukanaan kaikkien
edellisten harjoittajien ja linjassa kulkevien coveneiden voimaa.
Tiesitkö, että sinun
ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen? Traditionaalisissa
coveneissa korostuu ajan tuoma varmuus ja testatut maagiset
järjestelmät. Tämä ei suinkaan tarkoita
sitä etteikö sinun tarvitsisi ajatella itse tai toimia
joka asiassa tradition oppien mukaan. Mutta se antaa vakaan
pohjan jolle on hyvä rakentaa omaa polkuansa. Toisaalta
rituaalikaavoista voi tulla vuosien myötä vanhan toistoa
ja eklektisempi harjoittaja voi kokea tradition sokkelin jähmeänä.
On paljolti covenista kiinni, kuinka paljon se noudattaa perinteitä
ja ammentaa uusia vaikutteita.
Itsenäinen wiccan harjoittaja
nauttii vapaudesta. Hänen ei tarvitse tehdä kompromisseja
kokoontumisaikojen suhteen tai kärsiä vääränlaisen
suitsukkeen aiheuttamasta päänsärystä. Ihmisten
työ- ja opiskelukiireiden vuoksi covenit kokoontuvat usein
viikonloppuisin, vaikka varsinainen juhlapäivä tai
täysikuu olisi ollut jo aiemmin viikolla. Tässä
on hiukan kompromissin makua verrattuna siihen, että todella
menisit täydenkuun valossa yöllä metsään
tai rannalle. Kunkin tulee punnita sisimmässään,
kuinka paljon kompromisseja on valmis tekemään. Onko
omassa harjoituksessa tärkeämpää symboliikka,
ajoitus, tarkkuus, juuri sinulle tärkeät jumalat…
Täydellinen coven on ryhmä
eksperttejä, jotka kokoontuvat luottamuksessa yhteen jakamaan
oman erityisalansa tietämystä. Joku voi olla yrttispesialisti,
toinen tuntea psykologiaa, kolmas perinteet tunteva shamanisti.
Coven on tietovaranto, jonka summa on paljon enemmän kuin
se määrä mitä pystyisit itse oppimaan useankaan
elämän aikana.
Ryhmässä tulee myös
helpommin käsiteltyä vaikeita asioita, joita ei välttämättä
muuten kohtaisi. Otetaanpa vaikka esimerkiksi alastomuus, joka
on monelle traditionaalisen wiccan harjoittajalle luonnollista.
Ihminen syntyy alastomana ja samalla tavalla hän myös
”syntyy” alastomana covenin jäseneksi initiaatio-rituaalissa.
Alastomuuden ja oman ruumiin kohtaaminen voi olla monelle vaikeaa,
mutta sen kohdattua huomaakin oppivansa hyväksymään
itsensä ja muut paljon paremmin – sellaisena kuin
kukin on. Kokemus onkin vapauttava ja terapeuttinen.
Kevyttä deittailua
vai avioliitto?
Ryhmän elinkaari vaihtelee
parista kokoontumiskerrasta vuosikymmeniä toimivaan porukkaan.
Vanhoja jäseniä lähtee pois, uusia tulee tilalle.
Ehkä kokeilet yhtä tai useampaa ryhmää,
ehkä huomaat alkuunsa, että harjoitat wiccaa mieluummin
yksin. Coventoiminnassa pätee sama viisaus kuin magiassa
– mitä enemmän annat sille, sitä enemmän
saat siitä itse. Joku omistautuu ryhmälle ja opetukselle
hyvin intensiivisesti, toiselle riittävät satunnaiset
tapaamiset. Meitä on moneen junaan ja ratikkaan!
Minulta on joskus kysytty, että
miten minunlaiseni eklektikko liittyi traditionaaliseen coveniin.
Aivan kuin coven olisi pesukoneen automaattiohjelma, jonka linko
nappaisi minut syövereihinsä ja pakottaisi pyörimään
samalla ohjelmalla päivät läpeensä. Ei toki.
Coven on paikka, jossa tutkin uskonnollisuuttani trad. wiccan
näkökulmasta ja perinteisten rituaalien kautta. Silti
käytän kuukaudesta vähintäänkin ne
parikymmentä päivää shamanismin harjoittamiseen
sekä toisinaan seremoniallisen magian tutkailuun. Minun
tieni on aina yhdistynyt useammista pienistä poluista.
Jollekin muulle traditio voi antaa kaiken tarvittavan ja olla
se ainut oikea juttu.
Mitä jos sopivaa ryhmää
ei löydy? Yksi vaihtoehto on perustaa itse opintoryhmä,
johon kerää mukavia ja luotettavia ihmisiä. Alkuun
pääsee helposti sillä, että jokainen kertoo
vuorollaan kokoontumisissa itse hallitsemastaan tekniikasta
tai osaamisalueesta. Kokoontumisissa voidaan sopia myös
aiheesta jota jokainen tutkii vaikkapa kuukauden ajan. Tällöin
seuraava kerta fokusoidaan teeman purkamisen ympärille.
Entäpä kokoontuisiko
lähiseudullasi jokin muu okkultistinen tai pakanallinen
ryhmä? Miltä tuntuisi kokeilla teosofien luentoja,
shamanistista rumpupiiriä, meditaatioryhmää?
Erilaisista ryhmistä saat uusia ajatuksia ja kokemuksia,
kannattaa pitää silmät avoinna ja kurkkia rohkeasti
eri porukoiden ovista sisälle.
Lopuksi mielineuvoni: Lue, lue
ja lue. Tutustu erilaisiin traditioihin kirjallisuuden kautta.
Ei oppi ojaan kaada, vaan antaa vinkkejä erilaisista mahdollisuuksista
tässä wicca-suuntauksia vilisevässä maailmassa.
Thuleia
|