|
Valokuva terapiassa ja magiassa
Valokuvan terapeuttinen voima (Ulla Halkola, Lauri
Mannermaa, Tarja Koffert, Leena Koulu toim. Duodecim, 2009) on
ensimmäinen valokuvaterapian teos Suomessa. Valokuvaterapia nousi
mediassa esille hiljattain Miina Savolainen julkaistua huikaisevan kauniin
valokuvataideteoksen Maailman ihanin tyttö.
Minut valokuvaterapian äärelle vei kiinnostus
sen metodien soveltamiseen itsetuntemuksessa ja myös maagisessa
työskentelyssä. Kuvakollaasit ja miellekartat kun ovat hyvä
työkalu monessa maagisessa järjestelmässä - miksei
valokuvakin. Jätän toki terapian ammattilaisille, mutta itseoivalluksen
lähteille valokuvaterapiakirja johdattelee maallikonkin. Valokuvaterapeuttisiin
menetelmiin lasketaan myös valokuvauksen käyttö itsehoitona.
Mikä valokuvaterapia?
Valokuvaterapia on valokuvan ja valokuvauksen menetelmällistä
käyttöä psykoterapiassa tai terapeuttisessa työssä.
Kuvat ovat kokemuksellinen väline psyykkisesti työstettävien
asioiden näkyväksi tekemiseen ja prosessoimiseen.
Valokuvaterapian menetelmiä ovat:
- Omaelämäkerrallisten kuvien katselu
- Symbolisten ja assosiatiivisten kuvien katselu
- Uusien valokuvien ottaminen
Jos tutkittavia valokuvia on paljon, vaikkapa viisi
albumia elämän varhaisvuosilta, poimitaan tutkittavaksi kuvat,
jotka aiheuttavat sisäisen sysäyksen. Näiden kuvien pitäisi
vetää puoleensa magneetin tavoin ja tuntua mielenkiintoisemmilta
kuin muut.
Myös maagisessa työssä kuvia voidaan
käyttää näkyväksi tekemiseen ja esimerkiksi
erilaisten roolien hahmotukseen. Voin ottaa esimerkiksi tavoitteeksi
tehdä kuvaparin, jonka avulla kirkastan rooliani shamanismin harjoittajana.
Ensimmäisessä kuvassa kuvaan itseni rituaaliasussa tekemässä
shamanistista rituaalia. Otan kuvasta väritulosteen ja tarkastelen
sitä esimerkiksi seuraavien apukysymysten avulla:
- Mistä kolmesta asiasta kuvassa pidän?
- Mikä on selkein asia, jonka kuvista näkee?
- Kerro kolme asiaa, joita ulkopuolinen ei tietäisi
sinusta kuvien perusteella.
- Nimeä kolme tarvetta, jotka kuvalla on.
- Mitä kuvasta puuttuu?
- Millä tavalla kuva ei sovi jokapäiväiseen
elämääsi?
- Mitä kuva sanoisi sinulle, jos voisi?
- Millainen luonteesi on kuvan perusteella?
- Millaisia ominaisuuksia asentosi henkii?
- Jos olisit kuvan henkilön terapeutti, mitä
haluaisit kertoa kuvassa olevalle?
- Onko kuvalla jokin viesti?
- Mitä muuttaisit kuvassa?
Tarkastelun jälkeen kirjaan havaintoni ylös.
Mietin mitä osa-alueita haluan kehittää ja millaiseksi
haluan tulla. Lopuksi käytän aikaa ja luovuutta pohtimiseen;
miten saavutan tavoitteeni visuaalisesti? Miten teen niistä näkyviä
olemuksessani? Sen jälkeen kuvaan kuvaparin toisen kuvan, jossa
pyrin olemaan sellainen, millaiseksi haluan tulla. Kuva
on siis tavoitteiden kirkastamista ja konkreettiseksi tekemistä.
Se on hyvä alkusysäys työlle, jossa muokkaan itsestäni
ihanteitteni ja tavoitteitteni mukaista. On hyvä muistaa, että
rakennettu kuva ei tee minusta vielä tavoitteitteni mukaista -
se vaatii vielä paljon työtä.
Siinä missä monelle Tarot-kortit ovat ehtymätön
itsetutkiskelun lähde ja peili, kertovat valokuvaterapian harjoittajat
valokuvien olevan vastaavanlainen loputon peili. Kuvat nostavat katsojan
mieleen henkilökohtaisia merkityksiä ja symboliikkaa. Ne kaivavat
pinnalle alitajunnassa pyöriviä asioita.
Valokuvaterapian opetuksessa ja oppimisessa on olennaista
menetelmien omakohtainen kokeilu ja kokeminen. Oppimisprosessissa saadut
oivallukset ja itseymmärryksen lisääntyminen hämmästyttävät
yhä uudestaan kokeneitakin tekijöitä.
Valokuvan ei valehtele - vai valehteleeko?
Valokuvia voi käyttää itsensä havainnoimiseen
myös pidemmällä aikajänteellä. Valokuvin kerrottu
päiväkirja palauttaa kuvan keinoin menneisyyden läsnäolon
helpommin kuin teksti. Kuva ei valehtele, mutta se ei kerro totuutta
suoraan. Kuva voi olla valokuvaajan tulkinta henkilöstä, se
voi olla henkilön itsensä esittämä rooli tai perheidyllin
näyttelemistä. Siksi kuvalta on tärkeä oppia kysymään
asioita, jotka noukkivat piilotetut viestit, omat tunteet ja muistot.
Usein tietyt omassa elämässä toistuvat teemat ovat kuvissa
esillä.
Objektiivin edessä olen yhdellä kertaa
se joka luulen olevani, se joksi haluaisin minua luultavan, se joksi
valokuvaaja minua luulee sekä se jota hän käyttää
hyväkseen esittääkseen taidettaan.
Apukysymyksinä kuvien tutkimisessa voi käyttää
seuraavanlaisia kysymyksiä: Millainen tunnelma kuvassa on? Onko
kuvissa muita henkilöitä? Millainen on kuvien ympäristö?
Onko henkilö läsnä kuvissa ja millä tavalla? Kiinnitä
myös huomiota henkilön silmiin, ne paljastavat usein enemmän
kuin muut ilmeet. Punahuulisen hymyn takana voivat olla surulliset tai
väsyneet silmät.
Valokuvaterapiassa kuvia on käytetty esimerkiksi
rintasyöpään liittyvää rinnanpoistoleikkausta
ja syömishäiriöitä käsitellessä -omaa
ruumiinkuvaa työstettäessä. Myös omaan sukupuuhun
liittyvää tutkimustyötä on tehty perhekuvien kautta
monia sukupolvia taaksepäin. Henkilö voi kysyä, millainen
naisen malli häneen on periytynyt äidiltä ja isoäidiltä
ja tutkia suvun valokuvien ruumiinkieltä ja kuvien viestejä.
Näitä teemoja kirjassa valotetaan useissa kappaleissa. Itsensä
hyväksyminen, hyvän etsiminen, omien voimavarojen löytäminen
ja kuvien kautta oivaltaminen ovat kirjan kantavat ajatukset.
Valokuvia voidaan nykyisin käyttää niin
terapiassa kuin magiassakin monipuolisemmin kuin ennen, sillä digitaalinen
kuvanmuokkaus avaa uusia mahdollisuuksia kollaasien ja kuvankäsittelyn
toteuttamiseen. Ei silti kannata unohtaa saksia ja värikkäitä
papereita, liimaa, teippiä ja nappeja! Lattialla polvillaan askartelu
voi olla konkreettisempaa ja hauskempaa kuin kuvankäsittely.
Valokuvan voima
Valokuvalla on uskomaton voima. Magiassa valokuvia on
käytetty edustamaan niissä esiintyvää ihmistä,
jotta voitaisiin kuvan kautta tuottaa hänelle vahinkoa tai parannusta
sairauteen. Valokuva on tällöin yhtä kuin esittämänsä
kohde. Yksi kuva voi aiheuttaa vihaa, surua tai seksuaalista kiihotusta.
Epätoivottu henkilö voidaan sutata koulukuvasta yli tai merkitä
ristillä kuolleeksi vanhassa perhekuvassa. Tuskallisia valokuvia
voidaan hävittää repimällä ja vanhan parisuhteen
muistoja tuhota kuvien mukana.
Kuvaushetkellä kuvaamisen kohde tulee näkyväksi.
Hänelle annetaan tilaa ja huomiota. Ujolle lapselle taas kuvaaminen
on tapa tulla enemmän näkyväksi näyttäen miten
hän hahmottaa linssin läpi maailmaa. Ujo tai traumatisoitunut
ihminen ei ehkä uskalla katsoa toista ihmistä silmiin, mutta
valokuvan linssiin hän voi katseensa painaa. Tästä hetkestä
vangittu kuva voi myöhemmin toimia hänelle avaimena omaan
sisimpään.
Valokuvan terapeuttinen voima -kirja sopii psykologiasta
tai taideterapiasta kiinnostuneille.
Kursivoidut lainaukset on poimittu Valokuvan terapeuttinen
voima -kirjasta.
Thuleia
Teksti on alunperin julkaistu Lehto - Suomen
Luonnonuskontojen yhdistys ry:n Seita-lehden numerossa 2/2009.
Huom! Sivuston tekstit ja kuvat ovat
tekijänoikeuslain alaisia. Ilman lupaa kopioiminen on kielletty.
Lyhyitä lainauksia tehdessä on kohteliasta mainita lähteenä
sivuston nimi.
|