|
Uusshamanismi
Rummunkumua nykyaikana
Monikaan uusshamanismin harjoittajista
ei koe tarvitsevansa muodollista vihkimystä perehtyäksen shamanistiseen
maailmaan, eikä se ole sidottu tiettyyn uskontokuntaan. . Jokainen
voi harjoittaa shamanistisia menetelmiä omalla tavallaan muiden
elämänhallintaan tai uskontoon liittyvien menetelmien lisänä
tai kenties syventyä ja perehtyä siihen syvemmin halutessaan.
Shamanismi on aina ollut ja on yhä hyvin käytännöllistä.
Shamaanit etsivät usein yrityksen ja erehdyksen kautta toimivia
ja tehokkaita keinoja ja toimintatapoja.
Shamanismi kulkee nykyään pitkälti
käsi kädessä psykologian kanssa ja hyödyntää
ihmisen sisäistä maailmaa ja alitajuntaa hakien sieltä
vastauksia kysymyksiin. Se sisältää useita keinoja tiedon
palauttamiseksi mieleen ja hankilökohtaisen voiman lisäämiseen
ja käyttämiseen mitä moninaisimmilla tavoilla. Se yhdistää
myös fyysisen maailman ja mielikuvituksen ja näkyjen maailmat.
Sanotaankin shamaanin lentävän syvälle itseensä
mielikuvituksessaan päästäkseen ottamaan kontaktin henkimaailmaan
tai henkiminänsä maailmaan ja näin yhteyteen universaaliin
tietolähteeseen. Kaikenkattava voimaverkko luo yhteyden maailmojen
välille ja antaa maailmalle tarkoituksen estämällä
sitä vaipumasta kaaokseen.
Shamaanimatkojen tekemiseen on tarjolla
monta tekniikkaa aina rummutuksesta tanssimiseen. Peruskaavassa keskitytään
ensin kysymykseen tai ongelmaan, puhdistetaan mieli, hiljennetään
sen lörpöttely ja luovutaan tarpeesta kontrolloida tapahtumaa,
jonka jälkeen aloitetaan rummutus ja visualisointi. Matkalla edetään
yleensä henkioppaan avustamana ja erilaisten tapahtumien ja näkyjen
ansioista vastaus ongelmaan yleensä kirkastuu. Vastaus voi olla
symbolisessa muodossa, tai vaikkapa pieni esine, jonka merkityksen ymmärtää
ennemmin tai myöhemmin.
Mitä käytännössä
opiskellaan?
Alkuun moni shamanismista kiinnostunut
opiskelee perusteita energiasta ja opettelee tuntemaan sitä, sillä
se on pohja koko shamanistiselle maailmankuvalle ja työskentelylle.
Ajatukset, tunteet ja teot ohjaavat energiaa tuottamaan tulosta niin
fyysisessä kuin muissakin maailmoissa. Sen lisäksi on tutustuttava
henkikehoon ja miten energia käyttäytyy siinä, jotta
oppisi hallitsemaan ja käyttämään energiaa itse
väsymättä. Kehossa olevat energiakeskukset tulevat tutuiksi
ja niitä oppii käyttämään tunneleina henkimaailmaan.
Shaministiset menetelmät myös
opettavat kuinka maadoittaa energia ja suojata itsensä. Maadoittaminen
tarkoittaa sitä, että oma henkikeho yhdistetään
universaaliin energiakenttään, joka pyritään muutenkin
aistimaan mahdollisiman kattavasti. Kaikkein tärkein perusväline
shamaanilla on mielikuvitus, jota harjoitetaan muun muassa visualisoinnin
avulla. Ihmisillä on mitä erilaisimpia tapoja rajoitta mielikuvitustaan
ja uskoa vasta sitten kun näkee, mutta shamansimissa nämä
tavat pyritään murtamaan ja poistamaan rajoittavina. Visualisoinnissa
käytetään hyväksi kaikkia aisteja ja sitä käytetään
apuna aina kun aletaan pyrkiä johonkin päämäärään
kuvittelemalla mielessä haluttu lopputulos.
Visualisoinnin erottaa shamaanimatkasta
se, että matkatessa käytetään varastoitunutta voimaa
halutun lopputuloksen saavuttamiseksi ja se on syvempi tajunnantila.
Matkalla ei myöskään aina tiedä mitä näkyjä
silmien eteen nousee toisin kuin visualisoinnissa. Kuitenkin hyvä
visualisointikyky on onnistuneen shamaanimatkan edellytys; mitä
aktiivisempi mielikuvituksesi on, sitä voimakkaammaksi tulet.
Shamanismi on syvimmillään perehtymistä
voimaverkkoon elämän alkulähteenä ja ylläpitäjänä.
Sen tuoma syvällinen ymmärrys luo kunnioituksen kaikkea maailmankaikkeauden
osasia kohtaan. Erilaisten voimapaikkojen tiedostaminen on osa shamanismia
ja samalla moni tutustuu myös mineraalien ja kasvien ominaisuuksiin.
Shamanismin harjoittaja oppii pysymään
kosketuksissa kahteen maailmaan yhtä aikaa ja kumoamaan lineaarisen
aikakäsityksen ja muita ihmisen rakentamia rajoittavia aitoja.
Läsnä olemisen oppiminen auttaa arkisessä elämässä
kuin myös kokonaisvaltainen rentoutumisen taito. Sisäistä
symboliikkaa oppii tulkitsemaan ja hyödyntämään
elämässään. Käytännöllisyys ja joustavuus
tulevat myös monille vahvoiksi piirteiksi.
Vastuuntoinen shamaani ei koskaan tavoittele
röyhkeästi omaa etuaan tai jyrää muita jalkoihinsa.
Toisilta riistäminen on vastoin henkimaailman lakeja ja palautuu
takaisin itselle, minkä saattaa huomata paikallaan junnaamisena
kun mikään ei enää onnistukaan henkimaailmassa.
Hedelmällisintä on käyttää tapoja josta hyötyvät
kaikki.
Tunnettuja shamanismia valottaneita kirjailijoita
ovat mm. Michael Harner, Carlos Castaneda, sekä José ja
Lena S. Stevens, joiden kirjoihin kannattaa tutustua.

Thuleia
Lähteet:
Nevill Drury: Samanismi, Karisto, 1993
Ultra, rajatiedon aikakauslehti, 3/88
Minä Olen -lehti, 5/2000
José ja Lena S. Stevens: Shamanismin salaisuudet, Gummerus, 1997
Teksti on julkaistu aikaisemmin pidempänä artikkelina
Lehto - Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry:n Seita-lehdessä 4/2002
Huom! Sivuston tekstit ja kuvat ovat
tekijänoikeuslain alaisia. Ilman lupaa kopioiminen on kielletty.
Lyhyitä lainauksia tehdessä on kohteliasta mainita lähteenä
sivuston nimi.
|