Uusshamanismi
Rummunkumua nykyaikana

Monikaan uusshamanismin harjoittajista ei koe tarvitsevansa muodollista vihkimystä perehtyäksen shamanistiseen maailmaan, eikä se ole sidottu tiettyyn uskontokuntaan. Uusshamanismi on kaikille avoin polku. Jokainen voi harjoittaa shamanistisia menetelmiä omalla tavallaan muiden elämänhallintaan tai uskontoon liittyvien menetelmien lisänä tai kenties syventyä ja perehtyä siihen syvemmin halutessaan. Shamanismi on aina ollut ja on yhä hyvin käytännöllistä. Shamaanit etsivät usein yrityksen ja erehdyksen kautta toimivia ja tehokkaita keinoja ja toimintatapoja.

Shamanismi kulkee nykyään pitkälti käsi kädessä psykologian kanssa ja hyödyntää ihmisen sisäistä maailmaa ja alitajuntaa hakien sieltä vastauksia kysymyksiin. Se sisältää useita keinoja tiedon palauttamiseksi mieleen ja hankilökohtaisen voiman lisäämiseen ja käyttämiseen mitä moninaisimmilla tavoilla. Se yhdistää myös fyysisen maailman ja mielikuvituksen ja näkyjen maailmat. Sanotaankin shamaanin lentävän syvälle itseensä mielikuvituksessaan päästäkseen ottamaan kontaktin henkimaailmaan tai henkiminänsä maailmaan ja näin yhteyteen universaaliin tietolähteeseen. Kaikenkattava voimaverkko luo yhteyden maailmojen välille ja antaa maailmalle tarkoituksen estämällä sitä vaipumasta kaaokseen.

Shamaanimatkojen tekemiseen on tarjolla monta tekniikkaa aina rummutuksesta tanssimiseen. Peruskaavassa keskitytään ensin kysymykseen tai ongelmaan, puhdistetaan mieli, hiljennetään sen lörpöttely ja luovutaan tarpeesta kontrolloida tapahtumaa, jonka jälkeen aloitetaan rummutus ja visualisointi. Matkalla edetään yleensä henkioppaan avustamana ja erilaisten tapahtumien ja näkyjen ansioista vastaus ongelmaan yleensä kirkastuu. Vastaus voi olla symbolisessa muodossa, tai vaikkapa pieni esine, jonka merkityksen ymmärtää ennemmin tai myöhemmin.

Mitä käytännössä opiskellaan?

Alkuun moni shamanismista kiinnostunut opiskelee perusteita energiasta ja opettelee tuntemaan sitä, sillä se on pohja koko shamanistiselle maailmankuvalle ja työskentelylle. Ajatukset, tunteet ja teot ohjaavat energiaa tuottamaan tulosta niin fyysisessä kuin muissakin maailmoissa. Sen lisäksi on tutustuttava henkikehoon ja miten energia käyttäytyy siinä, jotta oppisi hallitsemaan ja käyttämään energiaa itse väsymättä. Kehossa olevat energiakeskukset tulevat tutuiksi ja niitä oppii käyttämään tunneleina henkimaailmaan.

Shaministiset menetelmät myös opettavat kuinka maadoittaa energia ja suojata itsensä. Maadoittaminen tarkoittaa sitä, että oma henkikeho yhdistetään universaaliin energiakenttään, joka pyritään muutenkin aistimaan mahdollisiman kattavasti. Kaikkein tärkein perusväline shamaanilla on mielikuvitus, jota harjoitetaan muun muassa visualisoinnin avulla. Ihmisillä on mitä erilaisimpia tapoja rajoitta mielikuvitustaan ja uskoa vasta sitten kun näkee, mutta shamansimissa nämä tavat pyritään murtamaan ja poistamaan rajoittavina. Visualisoinnissa käytetään hyväksi kaikkia aisteja ja sitä käytetään apuna aina kun aletaan pyrkiä johonkin päämäärään kuvittelemalla mielessä haluttu lopputulos.

Visualisoinnin erottaa shamaanimatkasta se, että matkatessa käytetään varastoitunutta voimaa halutun lopputuloksen saavuttamiseksi ja se on syvempi tajunnantila. Matkalla ei myöskään aina tiedä mitä näkyjä silmien eteen nousee toisin kuin visualisoinnissa. Kuitenkin hyvä visualisointikyky on onnistuneen shamaanimatkan edellytys; mitä aktiivisempi mielikuvituksesi on, sitä voimakkaammaksi tulet.

Shamanismi on syvimmillään perehtymistä voimaverkkoon elämän alkulähteenä ja ylläpitäjänä. Sen tuoma syvällinen ymmärrys luo kunnioituksen kaikkea maailmankaikkeauden osasia kohtaan. Erilaisten voimapaikkojen tiedostaminen on osa shamanismia ja samalla moni tutustuu myös mineraalien ja kasvien ominaisuuksiin.

Shamanismin harjoittaja oppii pysymään kosketuksissa kahteen maailmaan yhtä aikaa ja kumoamaan lineaarisen aikakäsityksen ja muita ihmisen rakentamia rajoittavia aitoja. Läsnä olemisen oppiminen auttaa arkisessä elämässä kuin myös kokonaisvaltainen rentoutumisen taito. Sisäistä symboliikkaa oppii tulkitsemaan ja hyödyntämään elämässään. Käytännöllisyys ja joustavuus tulevat myös monille vahvoiksi piirteiksi.

Vastuuntoinen shamaani ei koskaan tavoittele röyhkeästi omaa etuaan tai jyrää muita jalkoihinsa. Toisilta riistäminen on vastoin henkimaailman lakeja ja palautuu takaisin itselle, minkä saattaa huomata paikallaan junnaamisena kun mikään ei enää onnistukaan henkimaailmassa. Hedelmällisintä on käyttää tapoja josta hyötyvät kaikki.

Tunnettuja shamanismia valottaneita kirjailijoita ovat mm. Michael Harner, Carlos Castaneda, sekä José ja Lena S. Stevens, joiden kirjoihin kannattaa tutustua.

Thuleia

Lähteet:

Nevill Drury: Samanismi, Karisto, 1993
Ultra, rajatiedon aikakauslehti, 3/88
Minä Olen -lehti, 5/2000
José ja Lena S. Stevens: Shamanismin salaisuudet, Gummerus, 1997

Teksti on julkaistu aikaisemmin pidempänä artikkelina Lehto - Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry:n Seita-lehdessä 4/2002