Taolainen alkemia
Taolaisuus on yksi idän viidestä
suuresta uskonnosta. Sen filosofiaa on sanottu monin paikoin
shamanistiseksi ja se sisältää vanhoja okkultistisia
perinteitä. Tyypillistä on kuolleiden henkien kanssa
kommunikoiminen, loitsuilla parantaminen ja tulevaisuuden ennustaminen.
Taolaisesta filosofiasta on tuttu länsimaisen magian perusajatus,
että ihmiskeho on mikrokosmos, joka heijastaa universumia
eli makrokosmosta. Mutta mitä on taolainen alkemia?
Ikuisen elämän jäljillä
Taolaisen alkemian parissa ihannoidaan ihmisen
maallista elämää niin paljon, että sen halutaan
kestävän ikuisesti. 200-luvulla kiinalainen Ge
Hong elvytti muutama sata vuotta aiemmin tunnetuksi tulleen
alkemian harjoituksen. Alkemiasta tuli yksi keino, jonka avulla
ihminen saattoi tavoitella pidempää elämää,
jopa kuolemattomuutta. Ge Hong mullisti aiemman ajattetavan,
jossa kuoleman ajateltiin olevan luonnollinen osa elämää.
Kiinan alueella levisi ajanlaskumme alkuvuosina
legendoja Laozista, jonka uskottiin pidentäneen elämäänsä
erinäisten harjoitusten avulla. Ge Hongin seuraajat kilvoittelivat
harjoitusten avulla kohti pidempää elinkaarta. Siinä
missä jalometallien muodonmuutokseen keskittynyttä
alkemiaa kutsuttiin ulkoiseksi alkemiaksi, puhuttiin ihmisruumiiseen
liittyneistä harjoituksista sisäisenä alkemiana.
Sisäisen alkemian keinoja olivat meditaatio, tiettyjen
sienien ja kasvien syöminen, seksuaaliset harjoitukset
ja oikeanlaisen hengitystekniikan opettelu.
Ulkoinen alkemia yhdistyi sisäiseen harjoittajan
yrittäessä valmistaa epäjaloista metalleista
kultaa. Eikä prosessi siihen loppunut; kulta piti sulauttaa
osaksi harjoittajan elimistöä, mikä johtaisi
elämän pitenemiseen. Elohopeasulfidia eli sinooperia
käytettiin myös, sillä jo varhain oli havaittu
sen taipumus muuttua sulaksi elohopeaksi. On sanomattakin selvää,
että elohopeankaltainen myrkky ei pidennä sisäisesti
nautittuna elinikää, vaan aiheuttaa pahimmillaan nopean
kuoleman.
Detaljitietona mainittakoon, että taolaisen
alkemian oheistuotteena syntyi rikin ja salpietarin seos. Kun
tähän keksittiin 800-luvulla lisätä hiiltä,
syntyi ruuti. Jälkeenpäin on helppo viisastella, että
ruudin avulla monen elinkaari ei ole ainakaan pidentynyt –
päinvastoin.
Meditaation tavoitteena oli yhdistää
mikrokosmos (ihmiskeho) ja makrokosmos (universumi).
Tämän onnistuessa ihmisen ajateltiin vapautuvan dualistista
käsitteistä, kuten hyvä/paha. Prosessi johti
siihen, että meditoija kykeni ymmärtämään
elämänvoiman lähteen ja samalla hän tajusi
kuolemattomuuden salaisuuden. Nykyään oikeaoppiset
taolaiset arvottavat metodeja niin, että pelkkä meditaatio
on riittävä harjoituskeino. Näin ihminen keskittyy
pelkästään henkiseen puoleen eikä ollenkaan
fyysiseen, kuten seksuaalisissa harjoituksissa.
Symbolikieli
Taolaisuuden tunnetuin symboli on yin –
yang –symboli, joka kuvaa taolaista kosmologiaa.
Yin symboloi pimeyttä, naisellisuutta ja pehmeyttä.
Yang puolestaan kuvastaa maskuliinisuutta, kovuutta ja valoa.
Yhdessä ne rakentavat koko maailmankaikkeuden. Taolaisen
alkemian puolella kurki kuvastaa kuolemattomuutta. Kiinassa
uskottiin ennen, että kurki voi elää yli tuhat
vuotta.
Länsimaisesta alkemiasta tuttuun tapaan
itämaillakin on ollut käytössä rikas symbolikieli.
Fyysisesti mitattavissa olevilla aineilla on tarkoitettu henkisiä
ominaisuuksia. Taolaisen alkemian teokset mainitsevat esimerkiksi
lyijyn ja elohopean. Merkitysmaailmaa penkomalla selviää,
että lyijy on vertauskuva kaikelle raskaalle, pitkäkestoiselle
ja intensiiviselle. Elohopea puolestaan tarkoittaa asiaa tai
ominaisuutta, joka on aktiivinen, lyhytkestoinen ja eloisa.
Alkemiassa lyijy kuvastaakin syvällistä itsetuntemusta
ja elohopea luonnon nopeasti muuttuvia ominaisuuksia ja spontaaneja
asioita.
Jos taolaisista kirjoituksissa puhutaan tiikeristä
ja lohikäärmeestä, tarkoitetaan tiikerillä
fyysistä maailmaa ja lohikäärmeellä elämän
henkistä puolta. Myös elementeillä on omat merkityksensä
luonnon syvimpien voimien kuvaajina. Tuli kuvastaa intohimoa
ja räiskyvyyttä. Vesi ihmisluonteen rauhallista, keskittynyttä
ja viisasta puolta. Veden luonteenpiirteitä ovat yhtälailla
pehmeys ja muuntuvuus. Jos alkemian harjoittajan luonne koostuu
paljolti vedestä, voidaan sitä tasapainottaa hakemalla
tulesta särmää ja ryhtiä. Nämä
elementit tasapainottamalla harjoittaja on piirun lähempänä
alkemiallisesti täydellistä olentoa.
Thuleia
Artikkeli on julkaistu
alunperin Lehto - Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry:n Seita-lehdessä
1/2007.
|
