Wiccan syntyhistoria
Koska ja missä wicca syntyi?
Mistä aineksista uskonto koostuu? Mistä muista uskonnoista
ja traditioista wiccassa on selvästi vaikutteita? Kuka
wiccan loi? Kenen kynästä ovat lähtöisin
wiccan keskeiset rituaalitekstit? Kerron lyhyesti.
Wicca on uusi uskonto. Sillä
ei ole suoraa jatkumoa kivikauteen, saati Atlantikseen, vaikka
niinkin romanttisimmat historiankaunistajat ovat asiasta kertoneet.
Wiccan isänä pidetään Gerald
Gardneria, joka julkisti ensimmäiset wiccaa kuvaavat
kirjat 50-luvun Englannissa. Gardner siis julkaisi ensimmäisenä
kirjoja wiccasta ja antoi nimensä ensimmäiselle wiccalaiselle
traditiolle: gardnerilaiselle wiccalle. Mutta Gardner väittää,
että hänet oli initioinut Dorothy
Clutterbuck -niminen nainen jo olemassa olevaan New Forestin
coveniin. "Old Dorothyn" olemassaololla tai olemattomuudella
onkin sitten spekuloitu enemmän ja vähemmän vuosien
saatossa. Taisipa Doreen Valiente tehdä jossakin kirjassaan
pitkiä selvityksiä Dorothyn identiteetin selvittämisestä.
Viimeisimpiä päätelmiä asiassa on monella
taholla ollut, että Dorothy -niminen täti oli kyllä
alueella siihen aikaan olemassa, mutta että hän olisi
ollut vakaumuksellinen kristitty. Jaa´ah, nämä
ovat taas asioita joihin on vaikea sanoa juuta tai jaata täältä
kaukaisesta Suomesta huhupuheiden perusteella.
The Pickingill Papers ja muutama muu kirjanen on kyllä
aikojen saatossa pyrkinyt kertomaan esi-gardnerilaisista coveneista,
jotka alueella vaikuttivat. Tällöin mahdollisesti
Gardnerkin olisi initioitu yhteen tällaiseen coveniin ja
hän olisi saanut sieltä innoitusta kirjoilleen. Oli
miten oli, todennäköisintä on, että tällaiset
mahdolliset olemassa olleet covenit olivat saaneet alkunsa Margaret
Murrayn teorioihin "suuresta jumalataruskosta ja Euroopan
esiaikaisesta noitauskonnosta", joista hän kertoi
kirjoissaan ennen Gardneria. Murrayn tutkimusten tarkoitushakuisuutta
on jälkeenpäin kritisoitu hyvin laajasti - syystäkin.
Wicca lähti siis ponnistamaan
maailman uskontojen kartalle 50-luvulla Gardnerin kynän
antaessa julkisuudelle vauhtia. Wiccaa on sen jälkeen tehnyt
tunnetuksi Gardnerin covenin ylipapittarenakin toiminut Doreen
Valiente, sekä alexandrialaisen wiccan isä:
Alex Sanders. Sanders sai käsiinsä Gardnerin Varjojen
kirjan ja sekoitti soppaan hiukan omia aineksiaan. Miten Sanders
sai gardnerilaisen kirjan käsiinsä, onkin taas toinen
salaliittoteorioita ja huhuja villinnyt aihe. Joku sanoo gardnerilaisen
papittaren initioineen Sandersin, joku kertoo hänen pöllineen
kirjan ja kolmannella on varmasti oma versio kerrottavanaan.
Alex ja Maxine Sanders esiintyivät aikoinaan Brittein saarten
medioissa varsin värikkäästi ja toivat wiccalle
varmasti enemmän julkisuutta kuin moni muu pariskunta yhteensä.
Wicca levisi Amerikan mantereelle alkujaan gardnerilaisen Raymond
Bucklandin mukana, joka myöhemmin perusti oman suuntauksensa:
Saxon/Seax Wican. (Kyllä, yhdessä c-kirjaimella kirjoitettuna),
joka pyrki purkamaan traditionaalisen wiccan covenhierarkiaa
ja pelkistämään rituaalikaavoja saksilaisia jumaluuksia
käyttäen. Amerikan valloituksen aikana wiccaan ja
muuhun noituuteen kytkeytyi siellä varsin voimakkaasti
ekotietoisuus ja feminismi, mikä yhä vieläkin
tuntuu elävän vahvana
ihmisten mielikuvissa. Amerikassa myös kaikenlaisten uusien
suuntausten esiinnousu on ollut voimakasta ja markkinavoimien
luvatussa maassa wiccaakin on tuotteistettu ja markkinoitu välillä
sellaisella torimeiningillä, että rauhallisempaan
uskonnollisuuteen tottunutta suomalaista heikottaa mainosvaloja
katsellessa. Alkuperäiset traditiot myös yhä
elävät, voivat hyvin ja leviävät. Suomessakin.
Mitä palasia Wiccaan
on koottu ja mistä?
Termit Old
Religion (Vanha uskonto),
Sabbath (sapatti) ja Esbat ovat
Margaret Murrayn teoksista. Myös
Charles Leland mainitsee 1899
kirjoittamassaan Aradia - or the Gospel
of the Witches -kirjassaan termin vanha uskonto "La
Vecchia Religione". Murrayn kirjoista tuttua on
myös coveneiden jäsenten määräksi kattoluku
13 ja väite siitä, että noituus oli ennen kaikkea
hedelmällisyyteen liittyvä uskonto. Lelandin kirjan
peruja on myös ajatus Aradiasta ensimmäisenä
noitana ja toscanalaisena jumalattarena, Dianan tyttärenä.
Leland taisi myös olla ensimmäinen, joka hehkutti
noituuden säilymistä sen salaisen luonteen vuoksi.
Lelandin tekstin selkein anti wiccalle on kuitenkin The
Charge of the Goddess, jonka myöhemmin Doreen Valiente
uudisti ja kirjoitti kauniimpaan, nykyisin tunnetumpaan muotoon.
Aradiassa puhutaan myös rituaalisesta alastomuudesta. Lelandin
Aradiassa neuvotaan myös juhlimaan Dianaa täydenkuun
aikaan ja annetaan ohjeita juhlistusta varten. Tämä
on varmasti vaikuttanut wiccan tapaan viettää Esbat-juhlaa.
1200-luvun peruja on wiccassakin
tunnettu chantti "Eko Eko Azarak". Kelttiläistä
lainaa puolestaan wiccassa paljon käytetty jumaluus Cernunnos.
Myös egyptiläisestä ja roomalaisesta pantheonista
tuttuja jumaluuksia Gardner käytti teksteissään.
S.L. MacGregor Mathersin vanhoista grimoireista kääntämiä
hebrealaisia jumalten ja demonien nimiä käytettiin.
Five-fold Kiss oli puolestaan The Pickingill Papers -kirjasen
mukaan alkujaan sarasiinien riitti chakrojen avaamiseen, josta
sitten Gardner muotoili oman versionsa hiukan muunnellen.
Wiccaan on tullut myös hyvin paljon vaikutteita länsimaisesta
seremoniallisesta magiasta. Gardnerin ja monen muun mielestä
siihen oli alkujaan tullut vaikutteita vanhemmasta pakanallisesta
magiasta, joten ympäri käydään, yhteen tullaan
ja soppaan sekoittui muun muassa The Greater Key of Salomonista
erinäisiä ideoita, kuten rituaalinen ruoskiminen,
pentagrammien ja muiden symboleiden käyttö, neljännesten
kutsuminen vartioimaan kehää, rituaalityökalujen
valmistaminen ja pyhittäminen, rituaalien valmisteluiden
yksityiskohdat, mustakahvaisen ja valkokahvaisen tikarin, sekä
miekan käyttäminen. Vapaamuurareilta lienee idea initioida
noviisi sidottuna, sekä veitsenterällä koetellen.
Kolmosasteen initiaatiossa sanotaan olevan piirteitä Aleister
Crowleyn Gnostilaisesta messusta (The Gnostic Mass).
Crowleylta on lähtöisin myös muuta materiaalia
liittyen rituaalityökaluihin ja jonkin verran itse rituaaleihin.
Wiccassa on paljon tapoja, jotka
liittyvät moneen vanhaan pakanauskontoon. Esimerkiksi tasausten
ja seisausten juhlistaminen, kelttiläisten juhlien juhlistaminen
(Imbolc, Beltane, Lughnasad, Samhain),
hääseremonian nimeäminen kättenliittäjäisiksi
(handfasting) ja niin edelleen.
Kolmikasvoinen jumalatar (neito, äiti,
akka) on alkujaan välähdellyt Robert
Gravesin The White Goddess -teoksessa ja Aleister Crowley
viittasi siihen teoksessaan Moonchild.
Thuleia
Lähteet:
Ronald Hutton: The Triumph of the Moon
The Pickingill Papers
Kerr Cuhulain: Wiccan Warrior
|
