Suitsukkeiden valmistaminen

Suitsukkeet ovat kulkeneet käsi kädessä ihmisen historian kanssa tuhansia vuosia. Niitä on käytetty niin hyönteisiä karkottamaan kuin pyhittämään ja puhdistamaan. Suomessa vanha kansa on siunannut ja puhdistanut karjaa katajansavulla ja samaa kasvia poltettiin jo 5000 vuotta sitten Sumerissa Inanna-jumalattaren kunniaksi.

Suitsukkeella on useita käyttötapoja. Se voi kantaa rukouksen kohti jumalten ja henkien maailmaa tai toimia keskittymisapuna meditoidessa. Monelle tietyn suitsukkeen tuoksu on askel kohti rituaalitietoisuutta ja arkimaailmasta irtautumista. Ympäri maailmaa on uskottu, että suitsukkeet ovat mitä sopivin lahja jumalille.

Suitsukkeilla on monenlaisia ulkomuotoja: spiraalimaiset kiekot kartiot tikkumaiset suitsukkeet irtosuitsukkeet

Irtosuitsukkeet on tarkoitettu hiilellä poltettavaksi. Suomessa esimerkiksi muutaman nettikaupat ja ortodoksiset myymälät myyvät puuhiiliä – valitettavasti huoltoasemien grillihiilet eivät sovellu suitsukkeelle niiden voimakkaan ominaistuoksun vuoksi. Yksinkertaisimmillaan kotimainen suitsuke voi olla kuivattu kokonainen kasvi, johon otetaan tulta kynttilästä ja jota poltellaan palamattomalla alustalla. Iltaa istuessa ja tarinoidessa voi olla mukavakin hengenluoja pitää lattialla pientä pataa, jonka ympärillä ihmiset voivat istua ja silloin tällöin lisätä pataan aromaattisia savuttavia kasveja.

Irtosuitsukkeen valmistaminen

Tasapainoisesti palava sekä tuoksua antava suitsukesekoitus syntyy yhdistämällä useita aineksia. Jokaiseen sekoitukseen olisi hyvä poimia aineita seuraavista ryhmistä:

• hartsit, pihkat (pidentävät paloaikaa, tuovat syvää tuoksua)
• juuret, kuoret, puuaines (edistävät palamista, tuovat tuoksua)
• yrtit, terälehdet, mausteet, kuivatut marjat (palavat nopeasti, tuovat vivahteita aromiin)
• hunaja, eteeriset öljyt, viini (sitovat aineita yhteen, tuovat tuoksua)

Hartseista yleisesti käytössä ovat muun muassa frankinsense (francincense), mirhami (myrrh), lohikäärmeenveri (Dragon blood) ja benzoin. Kotimaisista pihkoista suitsukkeen valmistamiseen ovat erinomaisia männyn ja kuusen pihkat. Pihka kannattaa kerätä vähän jähmettyneenä, sillä juoksevan ja tahmaisen nesteen kanssa menettää nopeasti hermonsa. Kokkaremaiset hartsit hienonnetaan morttelissa sopivan pieneksi puruksi.

Hartsin sekaan lisätään seuraavaksi juuret, kuoret, mausteet, yrtit ja muut kasvinosat. Harjoituksen kautta opit valmistamaan sekoituksesi niin, että niiden palaminen sujuu tasalaatuisesti. Aineksilla voi myös kompensoida toisiaan; jos suitsukehiiltä ei ole, voi sekoitukseen laittaa runsaasti hienonnettua tervaskantoa tai käsittelemättömän puun sahanpurua, jolloin sekoitus palaa miltei omillaan kun sen kerran sytyttää.

Lopuksi joukkoon laitetaan eteeristä öljyä tuomaan oman tuoksulisänsä. Myös hunajaa ja viinejä voi käyttää aineksien kostuttamiseen. Muutama tippa riittää mainiosti. Anna seoksen kuivahtaa ennen polttamista.

Maagiset suitsukkeet

Maagiseen ja uskonnolliseen käyttöön valmistetut suitsukkeet vaativat hieman enemmän pohjatyötä kuin pelkän tuoksumaiseman harmonian. Esimerkiksi Scott Cunninghamin kirja The Complete Book of Incense, Oils & Brews opastaa suitsukeainesten maagisissa ominaisuuksissa, planetaarisissa vastaavuuksissa ja muissa maagisissa yksityiskohdissa. Jos teet suitsukesekoituksen vaikkapa itsevarmuuden parantamiseksi, sinun tulee valita sekoitukseen puulaatuja, kasveja ja öljyjä, jotka tukevat kaikilla ominaisuuksillaan tavoitettasi. Usein vastaavuuksien selvittäminen on mielenkiintoista salapoliisintyötä ja oman intuition yhdistämistä vanhaan kansanviisauteen ja magiaperinteisiin!

Käytettävän kasvin fyysinen olomuoto kannattaa myös huomioida. Jos haluat hakea itselleni männyn suojaavaa voimaa, mieti käytätkö suitsukkeessa käpyä vai männyn neulasia. Nehän symboloivat aivan eri asioita; käpy symboloi omaa rauhaa ja tilaa sekä rauhaisaa itseen käpertymistä, kun neulaset ottavat selkeästi aktiivisemman/aggressiivisemman suojan nostamalla piikit kohti ulkomaailmaa.

Maagisen suitsukkeen valmistamisessa on tärkeintä oma varma ja Tahtova mielenlaatu. Jokainen morttelissa tehty liike ja joukkoon lisätty yrttiripaus täytyy tehdä suitsukkeen päämäärä mielessä. Samalla voit visualisoida, miten haluamasi energiat sekoittuvat voimistamaan suitsuketta. Moni magianharjoittaja ottaa huomioon myös kuun vaiheet. Kasvavalla kuulla valmistetaan suitsuketta, jonka halutaan lisäävän joitakin ominaisuuksia tai tuovan uutta. Vähenevällä kuulla voi kehitellä seosta, jonka myötä toivoo jonkun aikakauden päättyvän elämässään tai huonon ominaisuuden lähtevän pois. Täysikuu on taianomaista aikaa, joka sopii mitä parhaiten suitsukkeen polttamiselle ja magianteon täydellistämiselle.

Suitsuketarpeiden perusvarasto

Suitsukehiilten lisäksi omassa varastossa kannattaa pitää muutamia useimmin käytettyjä suitsukeaineksia. Niitä ovat esimerkiksi: frankinsense, mirhami, basilika, rosmariini, männynneulaset, kuusen- ja männynpihka, ruusun terälehdet, kaneli, kataja, santelipuu ja seetri. Jos jokin tärkeä aine puuttuu, voit korvata sen saman tuoksuisella eteerisellä öljyllä. Mikäli öljykin uupuu valikoimasta, mieti korvaisitko aineksen jollakin kasvilla, jonka elementti- tai planeettavastaavuus on samanlainen tai joka liitetään samaan jumaluuteen tai asiayhteyteen.

Puhdistava alttarisuitsuke

2 osa kuusenpihkaa
1 osa frankinsensea
2 osaa mirhamia
1 osa salviaa tai kanelia
1 osa katajanneulasia tai marjoja

Huom! suitsukkeiden polttamisessa tulee noudattaa samaa varovaisuutta kuin kynttilöiden kanssa; älä koskaan jätä suitsukesekoitusta palamaan ilman vartiointia, sillä siitä ja hiilestä saattaa lentää kipinöitä ympäristöön.

Lisätietoa ja tarvikkeita:

Tietoa suitsukkeista

Suitsukehiiliä (Athanaton tmi)

Scott Cunninham: The Complete Book of Incense, Oils & Brews
Scott Cunningham: Cunningham's Encyclopedia of Magical Herbs
Scott Cunningham: Magical Aromatherapy
Dian Rosen: Incense - Bringing Incense Into the Home

Thuleia

Teksti on alunperin jaettu opetusmonisteina Lehto ry:n suitsuketyöpajassa Turussa 26.10.2007