Vuosikertaviinistä
kraanaveteen
– nykypakanan rituaalijuomat
”Wine is fine, but whisky`s quicker”
Ozzy Osbourne
Sopivan rituaalijuoman valinta on monelle tärkeä
osa rituaalin valmistelua ja itse rituaalin onnistumista. Lähes
aina tietyn juoman käyttäminen tuntuu olevan rituaalin
tekijälle tietoinen, tärkeä valinta. Pakanoita
haastatellessani huomasin hauskan asian; juoman valinta liittyy
aika usein oman uskonnon historiaan ja syntykontekstiin. Siinä
missä skandinaavisia jumaluuksia kunnioittavat asatrut
suosivat usein simaa ja olutta, niin esimerkiksi Italiaan (Aradia,
strega-noituus) juurensa juontavalla noituudella tai siitä
vaikutteita saaneella wiccalla on usein käytössä
välimerellisempää punaviiniä.
Historiallisten pakanauskontojen parista löytyy
niin alkoholin sallivia ja sitä suosivia, kuin puritanistisen
absolutistisia ryhmiä. Kenties tunnetuin mielikuva alkoholin
käyttämisestä rituaalisesti on Bacchuksen kunniaksi
pidetyt Bakkanaalit, joissa viini virtasi ja meno oli rietasta.
Suomessa suhde alkoholiin tuntuu olevan monella pakanalla terve;
rituaalia ei pidetä kännien vetämisen vuoksi,
vaan alkoholi on arvokas ja rentouttava lisä pyhään
hetkeen. Keskitalvella tuuma viini tai mausteinen glögi
lämmittää mukavasti kylmettyneitä luita
ja jäseniä.
Alkoholilla voi olla tärkeä osa rituaalitietoisuuden
muodostumisessa ja siunauksen ja pyhityksen jakamisessa osallistujien
kesken. Lähes poikkeuksetta juoma uhrataan ensin jumalille
ja/tai siihen pyydetään jumalten siunaus. Juoma voidaan
esimerkiksi ladata energialla ja siunauksella rituaalityökaluja
apuna käyttäen. Juoma voi olla myös maagisen
teon kohteena, jolloin juomaan ladataan esimerkiksi parantavia
ominaisuuksia ja sairastunut ihminen saa juoman juotavakseen
ja sitä kautta maaginen teko välittyy kohteeseen.
Janet ja Stewart Farrarin kirjoittamassa A Witches´
Biblessa, The Rest Of the Book of Shadows -osassa mainitaan,
että aikaisemmin wiccojen rituaaleissa käytettiin
paljolti viinin tilalta simaa ja olutta. Ohjeistusta jatketaan
kertomalla, että mitä tahansa juomaa voi käyttää,
kunhan siinä on "elämää" eli potkua.
Tämä nostaa mieleen suomalaisen kansanperinteen uskomuksen
siitä, että alkoholissa oli voimaa eli "väkeä".
Rituaalijuomaksi näkee usein myös suositeltavan juomaa,
joka on maustettu hunajalla.
Alkoholia en käytä!
Siitä huolimatta, että valtaosa maagikoista
ja eri sortin pakanoista kulauttaa rituaalimaljaansa viiniä,
simaa tai olutta, niin osa ei käytä alkoholia tippaakaan.
Perusteluina voi olla se, että alkoholi saa niin paljon
pahaa aikaan maailmassa, että sitä ei haluta käyttää
uskonnollisessa kontekstissa. Oma suhde alkoholiin voi olla
myös lähtökohtaisesti negatiivinen vaikkapa lähipiirissä
esiintyvän alkoholismin vuoksi. Joku voi jättää
väkevät nesteet sivuun siksi, että rituaalitietoisuuteen
ei haluta sekoittaa tippaakaan humaltumista; tajunnantilaa muutetaan
muilla keinoin, mutta huumaavia aineita ei käytetä,
ei edes 2,2 %:sta siideriä. Alkoholin välttäminen
liittyy usealla muutenkin omaan elämäntapaan ja alkoholia
kaihdetaan myös arjessa.
Vesiselvän maagikon ei nykyään
tarvitse kuitenkaan välttämättä päätyä
aina kraanaveteen. Kaupan hyllyt notkuvat mitä erilaisempia
marja- ja vihannesmehuja, limusiidereitä kuin teelaatujakin.
Näppäräsorminen keittiövelho valmistaa tietysti
omat erityisesti tarkoitukseen pyhitetyt mehunsa joka syksy
omilla resepteillään. Kokeilkaapa joskus vaikkapa
kylmäpuristettya kotimaista omenatuoremehua, sitä
parempaa ja juhlavampaa juomaa saa hakea kissojen ja koirien
kanssa!
Maitoa siileille! - Eli pakanoiden omat
kommentit
Päästetäänpäs armaat
pakanamme avaamaan sanaiset arkkunsa ja kommentoimaan omaa suhdettaan
rituaalijuomiin. Seidan toimituksen kyselyyn vastasi netin kautta
viime keväänä kaksi asatrua ja kaksi wiccaa:
Asatru, nainen:
Käytän juomana yleensä jotain
hunajaista olutta kun blottaan Freijalle. Torille ja Odinille
uhratessa on juomana jotakin vahvempaa, humalaisempaa ja tummempaa
olutta. Simaan en koske, kiitos männävuosien tapahtuman.
Juomalla ei sinänsä liene mitään
väliä, mutta assosioin jotenkin hunajaisen, makeamman
ja vaalean oluen enemmän Freijalle maistuvammaksi. Kaikki
kasvuun liittyvät rituaalit ja uhraukset taas tuntuvat
vaativan jotain stydimpää,ihan vain sen kasvun takia.
Vähän kuin henkistä lannoitetta. Ah kuinka runollista!
Tumma olut assosioituu myös paremmin Torin ja Odinin miehisyyteen
kuin naismaisempi hunajainen neste. Kaikkiin "synkempiin"
uhreihin/riitteihin sopii mielestäni parhaiten jokin oikein
hyvä portviini.
Yleisesti valitsen jonkin tavallista kalliimman
juoman uhriksi, koska muutenhan se ei olisi uhri laisinkaan.
Myös laatu on tärkeää. Eli olen valinnut
Freijalle esimerkiksi luostariolutta, joka ei ehkä kannanotoltaan
ole sitä 'pakanallisinta'. So what, pääasia on,
että rakkaani pitävät ja ovat minulle suopeita.
Sehän se tarkoitus on.
Kuppikiville taasen näkisin kelpaavan minkä
tahansa juoman. Alkoholitonta en tarjoa, minulla on a-oikeudet.
;)
- siileille maitoa ja jumalille viinaa!
***
Asatru, mies:
En ole kovin ritualisti mieleltäni, joten
kovin vakiintuneeksi käytännöksi ei voi sanoa,
mutta... Vesi vanhin voitehista. Sima olisi hyvää,
mutta tulee harvemmin tehtyä. Ja pitäisi opetella
tekemään kunnollista, ei ihan pelkkää vappusimaa.
Omissa rituaaleissani, jotka lähes järjestäin
koostuvat ásatrú-riimu-rituaaleista, olen testannut
muutamia eri vaihtoehtoja juoman suhteen. Kokeilun alla ovat
olleet mm. vesi, keskiolut, hienostuneemmat oluet (tummat tai
muuten vaan peruslageria "paremmat" merkit) sekä
itsetehty sima.
Tähän mennessä parhaimmaksi vaihtoehdoksi
on selkeästi osoittautunut viimeksi mainittu, eli itsetehty
sima. Tähän tosin saattaa vaikuttaa se, että
simakokeiluihin käytetty litku tuli pyhitettyä omalla
riitillään nimenomaan rituaalijuoman tarkoitukseen.
Lisäksi sima sopii kuin nyrkki silmään ainakin
itse edustamani suuntauksen riitteihin, johtuen varsinkin traditionaalisesta
statuksestaan.
***
Wicca, nainen:
Raskausaikana käytin rituaaleissa paljon
limusiideriä ja erilaisia nektariineja. Muutoin pidän
kuohuvien juomien käyttämisestä kesällä
ja punaviinistä syksymmällä. Näiden lisäksi
käytäntö vaihtelee myös mielialan mukaan.
***
Wicca, nainen:
Olen kuullut jo Gerald Gardnerin sanoneen, että
rituaaleissa tulisi käyttää juomaa, jossa on
potkua. Ymmärrän tämän käyneeksi juomaksi,
joka voidaan erityisesti valmistaa rituaalitarkoitukseen maustemalla
se sopivilla yrteillä. Pääasiassa käytän
wiccarituaaleissani punaviiniä ja portviiniä. Hätätapauksessa
olen käyttänyt spontaaneissa rituaaleissa myös
yrttiteetä tai vettäkin. Juoman täytyy olla jotakin
erityistä, vaikkapa sellaista viiniä, jota en käytä
normaalissa arjessa. Tämä virittää helpommin
rituaalitietoisuuteen ja tekee hetkestä erityisen.
Skandinaavisille jumaluuksille omistetuissa
rituaaleissa olen käyttänyt olutta, simaa ja jopa
kirkkaan viinan ja sadeveden yhdistelmää. En käytä
tavallisessa arkielämässäni alkoholia juuri lainkaan,
joten hyvän viinin avaaminen ja hyvässä seurassa
nauttiminen on tärkeä, rentouttava ja joskus humaluttavakin
osa rituaalia.
***
Thuleia
Teksti on julkaistu aiemmin
Lehto - Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry:n Seita-lehden
numerossa 4/2005.
|
