|
Nukkemagiaa
Ensimmäinen muistikuvani maagisista
nukeista liittyy hämärästi johonkin televisio-ohjelmaan,
jossa voodoota harjoittava pappi tökki piikeillä resuista
nukkea. Toinen juttu minkä muistan, oli vahanukke, jota noidat
grillasivat kynttilässä jossakin noitaleffassa. Molemmissa
mielikuvissa on jotakin totta ja ripaus valhetta. Voodoorituaaleissa
ei kuulemani mukaan itse asiassa käytetä ollenkaan kyseisiä
nukkeja.
Nukkemagia perustuu samaan, kuin muukin
magia, jossa käytetään apuna kuvia ja symboleita. Niihin
on helppo keskittyä konkreettisesti ja nähdä kuinka nukelle
tai kuvalle tapahtuva asia tapahtuu myös nuken esikuvalle ja oikealle
ihmiselle. Sanotaan, että on helpompi keskittää energiaa
lähelle, kun nukke muuttuu konkreettisesti autettavaksi henkilöksi
ja energia luo linkin nuken ja henkilön välille. Tällaista
magianlajia pidetään voimakkaimpana tapana vaikuttaa toiseen
ihmiseen.
Puhun mielellään auttamisesta
siksi, että monet noidat nykyään käyttävät
nukkeja parantamiseen ja rakkautta houkutteleviin loitsuihin. Olkinukkea
neuloilla pistelevä noita taitaa olla enemmän viihdeteollisuuden
hahmoja nykyaikana. Tuntemani wiccat ovat kertoneet käyttäneensä
nukkeja parantamisessa, mutta myös sitomisessa. Sitomisloitsussa
pahaa tehnyt ihminen estetään ja sidotaan tekemästä
lisää pahaa sitomalla esimerkiksi nuken kädet taskuvarasta
kuvaavalta nukelta. Sitomistapaan vaikuttaa tietysti se, mitä negatiivista
ihminen on tehnyt.
Noituuden historiassa nukkeja on kuitenkin
käytetty varsin värikkäillä konsteilla niin hyvään
kuin pahaankin. Uhrille on aiheutettu päänsärkyä
tuikkaamalla neulalla nuken päähän tai kuolemaa on houkuteltu
iskemällä neula nuken sydämeen. Lampaan ja lehmän
sydämet, sekä hedelmät ovat myös olleet kuuluisia
neulojen ja naulojen kohteita. Vahanuken avulla pahanteko onnistui käristämällä
nukkea liekin yläpuolella niin, että vaha alkoi sulaa. Niinkin
varhaiselta ajalta kuin 1100 eKr. on säilynyt tietoa, että
faarao Ramses III:n haareminaiset olivat yhdessä juonitelleet vahanuken
kanssa saadakseen faaraon hengiltä.
Kuuluisissa Salemin noitaoikeudenkäynneissä
eräs todiste Bridget Bishop -nimistä naista vastaan olivat
hänen talonsa seinien sisältä löydetyt, neuloja
täynnä törröttävät nuket. Bucklandin The
Witch Book - The Encyclopedia of Witchcraft, Wicca and Neopaganism kertoo
myös seuraavista esimerkeistä historian varrelta: 1500-luvun
lopulla joukko noitia oli työskennellyt Kuningas Jaakko VI:ttä
vastaan vahanuken avulla ja 1594 kerrotaan Derbyn jaarlin kuollessa
hänen makuuhuoneestaan löydetyn vahanuken. Ikäviä
esimerkkejä on lukuisia. Mutta kiinnittäkäämme huomiomme
mieluummin nukkien positiivisiin ominaisuuksiin ja käyttötapoihin.
Mielenkiintoista on myös lukea miten
Katolinen kirkko on tavannut käyttää vahanukkeja rituaaleissaan.
Tarkemmin sanottuna vahanukkeja on käytetty manaamisessa apuna.
Kun joku oli keksinyt olevansa riivattu, oli pappi rientänyt apuun
ja tehnyt ihmistä riivaavasta demonista vahahahmon, jonka oli sitten
nimennyt täksi häiriköiväksi riivahengeksi ja lopulta
polttanut sen lukien samalla ääneen sopivia kohtia Johanneksen
ilmestyksestä. Uskottiin, että kun nukke on palanut, myös
demoni poistuu uhrinsa ruumiista.

Nuket tehdään yleensä harsimalla
kaksi ihmisenmuotoista kangaspalaa kiinni toisiinsa ja täyttämällä
sisus esimerkiksi vanulla. Parantaessa nuken sisus voidaan täyttää
sopivilla yrteillä, jotka lievittävät sairauden oireita.
Samaa kaavaa käyttäen sopivat yrtit voidaan valita lisäämään
ihmisessä haluttuja ominaisuuksia; tuomaan tälle lisäkarismaa
ja itseluottamusta, rehellisyyttä ja suoraselkäisyyttä
ja niin edelleen. Käytön rajat sanelee ainoastaan mielikuvitus.
Mikä estää laittamasta nuken sisälle sopivia kiviä
tai vaikkapa sulkia ja karhun hampaan. Yksi vanha tapa parannuksen tiimoilta
on kirjoittaa lapulle maaginen triangeli sanasta abracadabra ja kätkeä
se nukkeen.
Kankaaksi koko nukkeen ja mahdollisiin
nuken vaatteisiin valitaan ihmistä ja tarkoitusta kuvaava kangas,
johon voidaan kirjailla tai piirtää myös päämäärää
tukevia symboleita ja riimuja. Nukkeen on hyvä laittaa pieni pala
jotain ihmiselle kuuluvaa, sillä perinteisesti sen katsotaan sen
tekevän nukesta voimakkaamman ja saavan siten todellisemman yhteyden
parannettavaan ihmiseen. Nuken tekeminen persoonallisemmaksi toteutuu
yleensä sillä, että nuken sisälle laitetaan ihmisen
hius tai vaikkapa kynnen palanen tai kappale vaatetta. Myös valokuvia
voidaan käyttää. Mikä estää myös
tuoksuttamasta nuken henkilölle ominaisella hajuvedellä tai
muulla tuoksulla?
Janet ja Stewart Farrar antavat usean sivun
ohjeistusta nukkemagiaan sekä kirjassa A Witches´ Bible että
teoksessa Spells and How They Work. He aloittavat ohjeistamisen kertomalla,
että nuken valmistamiseen kannattaa käyttää mahdollisimman
luonnollisia materiaaleja kuten mehiläisvahaa tai kankaissa luonnonkuituja
kuten villaa, puuvillaa ja silkkiä. He myös ehdottavat, että
nukkea ommellessa tulisi toistella ääneen tarkoitusta mihin
nukke on tehty tai asiaan liittyvää avainsanaa.
Kangasnukkien lisäksi nukkeja voi
tietysti väkertää mistä tahansa muustakin kekseliäästä
materiaalista. Luovuutta kannattaa käyttää ja leikata
nukke vaikka Wunderbaumista, jos tahtoo karkottaa kamalan kroonisen
hikilemun kaveristaan. Yleisimpiä materiaaleja kankaan lisäksi
ovat kuitenkin oljet, savi ja vaha. Nukestaan voi askarrella täysin
kohteensa kanssa identtisen hahmon tai tyytyä tekemään
jotain pelkistettyä, josta itse hahmottaa kyseisen henkilön.
Vanha tapa on ollut kerätä mutanukkea varten mutaa joen molemmilta
rannoilta tai tyytyä piirtämään henkilö paperille.
Vahanukkeja on kätevä tehdä
esimerkiksi tuikkukynttilöiden vahasta, sulattamalla kynttilänpalat
vesihauteessa ja lisäämällä joukkoon yrtit ja muut
ainekset. Kun kuumin polte on lievennyt, sopii vahasta muotoilla hahmo.
Entäs nuken muokkaaminen taikinasta, ei hullumpi idea jos vertaa
kuuman vahan muotoilemiseen?
Kun nukke on saatu suurella tuskalla ja
luovuudella väkerrettyä kasaan, on vuorossa sen pyhittäminen
ja nimeäminen autettavan ihmisen mukaan; esimerkiksi sanomalla
"Kaikki minkä teen tälle nukelle, teen X:lle" (
X: n paikalle henkilön nimi ). Seuraavaksi normaalien loitsutoimenpiteiden
tapaan nostetaan ja keskitetään energiaa ja siirretään
se nukkeen visualisoiden samalla oman tahdon tapahtumista. Jos valmistat
nuken ennen rituaalia, se on hyvä säilyttää valkoiseen
kankaaseen kiedottuna.
Farrarit antavat kirjoissaan ohjeet miten
olisi ideaalista jos mies ja nainen tekisivät nukkemagiaa parina
tai miten koko coven voisi osallistua. He kertovat perinteisestä
tavasta, missä kehässä nainen kuvainnollisesti synnyttää
nuken miehen avustaessa. Kuitenkin nukkemagiaa voi yhtä hyvin harjoittaa
tarvittaessa itsenäisesti. Tärkeintä on keskittyä
voimakkaasti siihen mitä tekee, käyttää tahdonvoimaa
ja visualisoida mahdollisimman elävästi.
Hätätilanteen yllättäessä
ei aina ehdi etsimään kankaita ja ompelemaan hienoa nukkea.
Silloin kannattaa toimia nopeasti ja piirtää paperille haluttu
ihminen. Tuhotyön estämiseksi kannattaa toki soittaa poliisille
ja muille asianosaisille, mutta aina voi myös kokeilla sitoa ihminen
tekemästä pahojaan käärimällä piirretty
hahmo rullalle ja sitomalla rulla mustalla nauhalla. Moderni kyökkinoita
saattaa myös lykätä paperihahmon pakasteeseensa kuvainnollisesti
jäädyttääkseen hänen toimensa. Maagista nukkea
ei saa koskaan tuhota rituaalin jälkeen. Sen voi antaa säilytykseen
ihmiselle, jota on sen avulla parantanut tai sitomiseen käytetyn
voi haudata maahan. Jos nuken kuitenkin päättää
tuhota, on hyvä visualisoida kaikki suhteet katkenneeksi sen ja
ihmisen välillä ja vasta sitten haudata se kankaaseen kiedottuna
maahan.
Farrarit puolestaan ohjeistavat, että
nukkea ei saa jättää missään tapauksessa roikkumaan
kaapinlaatikoihin, vaan se on hyvä tuhota sen jälkeen kun
loitsu on toteutunut tai haluaa sen vaikutuksen lakkaavan. Tuhoaminen
pitäisi tapahtua viemällä nukke luonnossa juoksevan veden
äärelle, purkamalla sitominen ja ottamalla se pois kankaasta
ja sen jälkeen murskaamalla palasiksi ja heittämällä
ne veteen sanoen: "Return to the elements from which thou camest"

Thuleia
Lähteet:
Raymond Buckland:
The Witch Book - The Encyclopedia of Witchcraft, Wicca and Neopaganism
Visible Ink Press, USA, 2002
Janet ja Stewart Farrar: A Witches`Bible,
Phoenix Publishing Inc. USA, 1996
- Spells and How They Work, Phoenix Publishing Inc. USA 1990
Silver RavenWolf: To Ride A Silver
Broomstick
Llewellyn Publications, USA, 2000
Patricia Telesco: The Magick of Folk
Wisdom
Castle Books, USA, 2000
Teksti on julkaistu aiemmin Lehto
- Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry:n Seita-lehden numerossa 3/2003.
Huom! Sivuston tekstit ja kuvat ovat
tekijänoikeuslain alaisia. Ilman lupaa kopioiminen on kielletty.
Lyhyitä lainauksia tehdessä on kohteliasta mainita lähteenä
sivuston nimi.
|