Mielikuvamaisemat luovuuden lähteinä

Asutko kaupungissa? Valitteletko usein tovereillesi kuinka luonto on kaukana, bussiyhteydet ovat huonot ja liikkuminen siitepölyisessä metsässä on hankalaa?

Oletko koskaan kokeillut mielikuvamatkailua? Normaalien päiväunosten ja pikkufantasioiden lisäksi visualisointi ja elävä mielikuvituksen käyttäminen tuo arkeen jopa niin suuren luovan lisän ja voimavaran, että mielen sisällä elävistä ja olevista maailmoista tulee ihmisille tärkeä voimavara ja energian lähde. Jos mielikuvamaisemaa on hankala rakentaa omasta päästään, niin kannattaa katsella netistä tai kirjoista kauniita luontokuvia ja valita sieltä suosikkimaisema. Entäpä kioskien lumoavat maisemakortit?

Kuva- ja maisemavalikoima on niin laaja, että kannattaa valita aina sellainen kuva mikä sillä hetkellä antaa itselle voimaa ja on miellyttävä. Istu mukavaan asentoon ja katso kuvaa tarkkaan. Sen jälkeen sulje silmäsi ja kuvittele itsesi astumassa maisemaan. Näe, todella sielusi silmillä näe itsesi kuvassa ja silmiesi edessä maisema kolmiulotteisena. Katsele ympärillesi. Mitä näet? Mitä näet siellä mikä oli rajattu ulos alkuperäisestä kuvasta? Anna ajatusten ja mielikuvien tulla vapaasti, katsele, haistele ja koskettele. Tutki maisemaa ja seikkaile siellä tovi jos haluat. Koe todella virkistyväsi.

Mitä enemmän mielikuvamatkailuun tottuu, sitä enemmän huomaa sen vastaavan oikeita pyrähdyksiä luontoon. Mikään ei tietysti korvaa aitoa raikasta ulkoilmaa, mutta mielikuvamaisemat toimivat hyvinä vaihtoehtoina. Mielikuvamaisemia voi muokata tahtonsa mukaan ja rakentaa lempimaisemaansa vaikka tukikohdaksi linnan tai mökin missä käy säännöllisesti. Siellä voi säilyttää vaikkapa visualisoimiaan maagisia esineitä ja ajatusmuotoja, joita hyödyntää sitten tarpeen tullen. Valitse maisema tarpeen mukaan. Kokeile jykeviä puita kasvavalla kalliorinteellä kiipeilyä halutessasi rohkeutta. Juttele oraville tai muille otuksille ja kuuntele mitä niillä on sanottavanaan.

Minusta mikään ei ole niin ihanaa kuin kesken kylmän talvipäivän astua lämpimään sekametsään, joka tuoksuu kuuselle, pihkalle ja maahisten salaisuuksille. Askeleet uppoavat pehmeään neulasmattoon ja tuuheiden oksien lomasta pilkahtelee sininen taivas. Keräilen isoja käpyjä ja istun sammaleisella jättikivellä, kuunnellen puron solinaa, antaen lempeän kesätuulen hyväillä kasvojani. Kuiskaan tuulelle tarvitsevani jotakin tuomaan eloa ja vipinää maagiseen keitokseeni. Kohta löydänkin suuren lehden, jonka päällä lepää harvinaisen suuri ja kirkas kastepisara. Kannan sen mukanani päivätajuntaan ja keittäessäni teetä visualisoin pisaran putoavan lehdeltä sinne. Tee tuikahtaa ja sen pinta värähtää…

Mielikuvamaisemien mahdollisuudet ovat rajattomat, kuten myös niiden käyttö maagisena työvälineenä. Teepä vaikka ympärillesi kehä ja astu sitten vuorotellen jokaiseen ilmansuuntaan tutkimaan mitä siellä on.

Thuleia

Teksti on julkaistu aiemmin Lehto - Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry:n Seita-lehden numerossa 3/2004.