Shamaanimatkan haasteita

Tälle tarinanpätkälle oli haastavaa muotoilla sopivaa otsikkoa. Voisin puhua rumpumatkailusta, mutta rumpu on vain yksi väline matkaamiseen eikä suinkaan ainut tapa. Transsimatka on hyvä termi, mutta toisaalta kaikki matkaaminen ei tapahdu transsissa, koska kevyempi mielikuvamatkailu ei vaadi suurtakaan muutosta päivätajuntaan. Puhutaanpa sitten shamaanimatkailusta, koska käsittelen matkaamista lähinnä shamanistisesta maailmankuvasta tutussa vinkkelissä.

Mikäli shamanistinen matka on käsitteenä vieras, kannattaa ensi alkuun tutustua alan kirjallisuuteen. Lukuvinkkejä-sivulle on listattu muutamia kirjoja, jotka kertovat aiheesta lisää. Jos olet kiinnostunut matkaamisesta ja käytännön harjoituksista, on Jose ja Lena S. Stevensin Shamanismin salaisuudet –kirja selkeästi kirjoitettu peruskirja aiheesta. Monella aloittelevalla matkaajalla tuntuu olevan stereotyyppisiä käsityksiä siitä, millaista matkalla kuuluisi olla ja moni kokee samanlaisia alkuvaikeuksia. Syvennytäänpä nyt hetkeksi aloittelevan matkaajan kohtaamiin haasteisiin.

On hyvä muistaa, että kaikki shamanismin harjoittajat eivät harjoita matkaamista saati transsausta. Sinun ei siis tarvitse paukutella rumpua ja sukellella muissa maailmoissa ollaksesi varteenotettava shamanismin harjoittaja. Yhtä lailla shamaanien joukossa on unennäkijöitä, yrttiparantajia, tietäjiä, verenseisauttajia…

Rumpu

Rummun monotoninen pauke muuttaa tajunnantilaa niin, että ihminen vajoaa otollisemmin transsinomaiseen tilaan. Rumpu on myös keskittymisen apuväline. Rytminen rummutus hiljentää tehokkaasti sisäistä dialogia eli päänsisäistä mielen lörpöttelyä. Matkaaminen onnistuu joillakin itse rummuttaessa, toisilla paremmin kun joku muu rummuttaa. Tärkeintä on löytää rumpu, jossa on sopivalla taajuudella resonoiva ääni. Toinen tykkää matalasta kuminasta, toinen korkeammasta paukkeesta.

Tanssi ja liike

Tanssin kautta transsin saavuttaminen on vahva tapa matkustaa. Mikäli paikallaan istuminen tai makaaminen ei ota onnistuakseen, kokeile voimakasta rumpumusiikkia ja luovaa tanssia, jossa annat kehosi elehtiä fiiliksen mukaan. Tanssi voi jäljitellä eläimen liikkeitä tai vaikkapa uimista tai lentämistä. Parhaimmillaan tanssi hiljentää sisäisen dialogisi ja keskityt voimakkaasti sisäiseen matkaan. Toisilla tämä ei ota onnistuakseen vaikka kuinka ponnistaisi, vaan tanssista tulee poikkeuksetta energiaa nostattava ja pikemminkin fyysistä todellisuutta vahvistava kokemus.

Perinteinen liikettä hyödyntävä tekniikka on laskeutua polviseisontaan. Tukena voi käyttää rumpumusiikkia, rummuttajaa tai rummuttaa itse. Harjoittaja alkaa keinua rummun tahtiin edestakaisin. Liikettä jatketaan ja voimistetaan kunnes transsitila on niin voimakas, että harjoittaja kirjaimellisesti lankeaa loveen, eli kaatuu maahan ja kokee matkan. Tätä tekniikkaa kokeilleet ovat kuvailleet, että kaatumisvaiheessa näkökenttä pirstoutuu geometrisiksi kuvioiksi.

Mielikuvat

Ellet tunne tarpeelliseksi kaikenmoisen kilkkeen ja romppeen käyttämistä, voit kokeilla syvää rentoutumista. Itse aloitin matkaamisen ilman mitään apuvälineitä, rentoutumalla silmät kiinni ja keskittymällä Tahtomaan itseni matkalle. Alussa apuna voi käyttää kuvittelua, jonka avulla laskeutuu aliseen ja lähtee kulkemaan vaikkapa metsäpolkua pitkin eteenpäin.

Matkaamisen muistilista

Joillekin matkaaminen on luontaista. Se nappaa heti mukaansa kuin surffilauta ja vie kohti tuntemattomia vesiä. Toisilla voi kestää viikkoja ja kuukausia saada mielikuvista kiinni. Toiset eivät onnistu matkaamaan koskaan.

Matka voi ilmentyä tuntemuksina, välähtävinä mielikuvina, tuoksuina, suuntavaiston pyörimisenä ja toisilla silmien sulkeutuessa eteen avautuu valkokangas, jossa matka etenee kuin elokuva. Toinen on matkoilla aina elokuvan sivustaseuraaja, toinen on sisällä elokuvassa kokijana. Toisinaan päivätodellisuus ja matkan maailma menee limittäin. Eräänkin matkan jälkimainingeissa katsoin, miten olohuoneeni parkettilattiasta sukelsi esiin saukko ja huomasin ettei matka ollutkaan vielä päättynyt.

Makuuasennossa matkatessa fyysinen todellisuuden kokeminen voi muuttua. Koen usein vartaloni rajojen katoavan. Tyypillisesti en tunne käsiäni ollenkaan, mutta aistin kuin ne olisivat lattiapintaa alempana. Joillakin matkoilla olen ollut silmät auki, mutta en havainnut ympärilläni olevaa huonetta.

Matkaan valmistautuminen on tärkeä osa onnistunutta rituaalia. Mieti, olisiko sinulle luontaista etsiä matkaamispaikka ulkoa merenrannalta tai metsästä? Oletko mieluummin turvallisessa miljöössä kotonasi, jolloin pystyt rauhallisemmin keskittymään itseesi? Kävelymatka ulos omalle rituaalipaikalle on osa matkaan valmistautumista. Sisällä rituaalitilan puhdistaminen suitsukkeella tai tuoreilla kasveilla luutimalla ja rauhallinen kylpy voivat toimia mielen virittäjänä oikealle taajuudelle. Ulkoinen puhdistuminen petaa sijaa sisäiselle tapahtumalle.

Nyt tyssäsi

Alkuun matkaaminen ei suju ollenkaan niin leikiten kuin Aurinkomatkojen lomaoppaassa. Kun minulla matkaaminen alkoi alkukommellusten jälkeen onnistua, tyssäsi se muutamaan otteeseen siihen, että innostuin liikaa matkan lähtiessä vetämään oikein kunnolla. Silloin analysoiva mieleni hihkui riemua ja yhtäkkiä tajusinkin pompahtaneeni pois syvästä tietoisuuden tilasta.

Olin alussa pitkään tehnyt ohjattua mielikuvamatkailua, jossa kuvittelemalla ohjasin sisäisen maailmani näkymää. Kun sitten yhtäkkiä vaivuinkin syvään transsiin ja kohosin kotkan selkään lähtien kiitämään universumin läpi pitkin tähtien valaisemaa tunnelia, aistin jonkun muuttuneen. Matka vei minua, enkä minä vienyt matkaa. Kokemus oli niin inspiroiva, että hihkuin itseni vahingossa takaisin päivätietoisuuteen.

Fyysisen todellisuuden äänet - ruokakuppia rapisteleva kissa, ulkona tuuttaava auto - voivat herpaannuttaa keskittymisen. Toisinaan oma mieli on niin levoton, että se ei millään tahdo pysyä matkalla, vaan aina hetken päästä käräytät itsesi miettimästä huomista kauppalistaa. Silloin voi yrittää muutaman kerran keskittyä uudelleen. Mikäli se ei tuota tulosta, on parempi laittaa sillä kerralla lappu luukulle ja yrittää toisena päivänä uudelleen.

Minne matka suuntautuu

Kuvittelenko kaikki maisemat omassa mielessäni? Mistä voin tietää tapahtuuko tämä oikeasti? Matkaanko johonkin eri ulottuvuuteen vai vajoanko itseeni sisälle?

Hyvin moni aloitteleva matkaaja painiskelee sen kanssa, mihin matka suuntautuu. Kysymykset ovat tärkeitä. Mutta onko vastauksen löytäminen oleellista? Moni shamanismin harjoittaja uskoo vajoavaansa syvälle itseensä kohtaamaan oman henkiminänsä ja matkaamaan omaan psyykeensä kollektiivisten arkkityyppien pariin. Yhtä lailla joku toinen uskoo, että ihmisen minä heijastaa suurta makrokosmosta ja kunkin yksilön sisältä voi löytää vastaukset myös universaaleihin kysymyksiin. On myös ihmisiä, jotka mieltävät ylisen ja alisen astraalimatkana, jossa ihmisen astraalikeho poistuu matkan aikana toiseen ulottuvuuteen.

Tarvitseeko sinun päättää miten uskot asian olevan? Koetko tietäväsi? Tiedätkö kokevasi? Kannattaako asian pähkäämiseen käyttää niin paljon aikaa kuin moni aloittelija tekee? Mitäpä jos keskittyisit sen sijaan matkan sisältöön. Mitä toistuvia teemoja ja symboleita matkasi sisältävät? Mitä ne opettavat sinulle itsestäsi ja maailmasta?

Länsimaisella ihmisellä on iso tarve Tietää miten asiat toimivat ja mihin ne perustuvat. Usein näkee ihmisten vain Päättävän uskoa johonkin selitykseen, jotta heillä olisi maailmankuvansa asioille selitykset ja tarkat lokeroinnit. Hellitä hetkeksi ja nauti siitä, että saat tutkia asioita eri näkökulmista. Ei kaikkea tarvitse tietää heti. Tietämys ja ymmärrys kyllä kasvavat itsestään ajan saatossa.

Opaseläimet

Mikä sun voimaeläin on? Mitä eläimiä kohtasit ekalla matkallasi? Tässäpä teille kaksi hyvin stereotyyppistä kysymystä, jotka perustuvat olettamukseen, että jokaiselle ihmiselle on luontaista temmeltää eläinvoimien kanssa matkoilla. Voimaeläimet ovat usein matkoilla läsnä opastajina, oman psyyken eri puolien ilmentyminä tai ulkoisten voimien ilmentyminä. Toinen näkee ne henkiolentoina, toinen puolestaan puhtaasti symboleina.

Eläimet eivät toki ole kaikille luontaisia elämänvoiman ilmentymiä matkoilla. Oppaina matkoilla voi olla geometrisia muotoja aina ilmassa leijuvista kolmioista pieniin palloihin. Kasvit, kirjaimet, esineet ja valopallot voivat johdattaa sinua yhtä lailla ja toimia voiman ilmentyminä. Tutkaile ennakkoluulottomasti kohtaamiasi esineitä ja asioita. Älä aseta ennakko-oletuksia, vaan anna mielesi taipua vapaasti näkemään ja kokemaan.

Olen itse eläinrakas ihminen ja mieltynyt eläinvoimien kanssa työskentelyyn. Siksi eläinhahmot ovat tuntuneet aina luontaisilta. Eläinarkkityyppien kanssa työskentely on vahva psykologinen itsetuntemuksen apuväline. Mutta kannattaa myös varautua siihen, että kaikki eläimet eivät ole söpöjä pörröisiä auttajia - mukaan mahtuu kujeilevia veijareita ja päin näköä vittuilevia yksilöitä, jotka opettavat erinomaista läksyä turhasta itsetärkeydestä ;)

Määritä matkan tarkoitus

Matkaamisen mielekkyys pysyy hallinnassa, kun jokaiselle matkalle määrittää tarkoituksen. Muutamalla ensimmäisellä kerralla matkaamista voi kokeilla harjoituksen vuoksi, mutta pidemmällä tähtäimellä jokaiselle matkalle kannattaa määritellä päämäärä. Voit esimerkiksi hakea lievitystä stressiin, etsiä millaisia puolia itsessäsi sinun tulisi kehittää, hakea parantavaa kasvia tai vaikkapa etsiä suuntaa ongelmien ratkaisulle.

Matkan tarkoitus voi olla myös opetella tuntemaan sisäisen maailman karttaa. Jos tutkit yhtenä iltana millaista puustoa metsästä löytyy, voi toisena päivänä olla mielekästä laskeutua tutkimaan metsästä löytynyttä vanhaa perunakellaria – samalla voit oppia uusia asioita omasta piilotajunnastasi, jos tulkitset maanalaisen kellarin sen symboliksi ;)

Päivätajunta ja rituaalitietoisuus

Vaikka shamanismin harjoittajilla on kautta aikain ollut toinen jalka päivätodellisuudessa ja toinen muissa maailmoissa, kannattaa ainakin alussa pitää kohtuus matkaamisessa. Jokaisen täytyy punnita itse kuinka paljon he haluavat antaa aikaa rituaalitietoisuudelle. Monella meistä on päivätyö joka vaatii tarkkaavaisuutta tässä todellisuudessa. Toisaalta matkaamisen tuoma herkkyys voi auttaa sinua tietämään asioita ennalta ja aistimaan lähestyvän vaaratilanteen.

Mielenterveydeltään epävakaille ihmisille matkaaminen ei sovi välttämättä ollenkaan. Jos koet matkoillasi pelkotiloja tai tunnet uhkakuvien saavan arjessasi yhä enemmän huomiota, älä harjoita matkaamista yksin, ilman kokenutta avustajaa.

Jokaisen matkan jälkeen on tärkeätä palata normaaliin tietoisuuteen. Energian maadoittaminen on tärkeätä. Voit hieroa käsiäsi yhteen, juoda ja syödä. Matkaamisesta jää usein kevyt olo, jolloin näläntunne katoaa. Seuraavana päivänä olo voi olla kuin krapulaisella, mikäli ei muista matkan jälkeen kiskoa kupuunsa kunnon pihviä tai tukevaa juustovoileipää. Pyri myös kirjoittamaan reissusi tapahtumat ylös paperille pian matkan jälkeen, sillä toisessa tajunnantilassa tehdyt havainnot unohtuvat muuten pian kuin ohimenevät unet. Kirjoitettuihin matkakertomuksiin on mukava palata myöhemmin, sillä jälkeenpäin ne usein avautuvat ihan erityisellä tavalla.

 

Thuleia