Maailmanpuu eri mytologioissa
Puut ovat erityisen rakkaita
monelle luonnonuskovalle. Puiden kieli on puhutellut ihmisiä
kautta aikain eri puolilla maailmaa. Eri aikoina ja eri kulttuureissa
jykevä puu on ollut keskeisellä sijalla maailmankuvassa;
Maailmanpuuna tai Elämänpuuna maailman keskipisteessä.
Erilaisiin Maailmanpuu-uskomuksiin tutustumme lähemmin
tässä artikkelissa.
Maailmanpuu osana shamanistista
kosmologiaa
Shamanistisissa kulttuureissa
ympäri maailman Maailmanpuu on tunnettu, keskeinen käsite.
Joillakin kansoilla maailman keskipisteenä on jokin muu
kuin puu, kuten Siperian evenkeillä Klaanijoki, mutta
puu esiintyy selvästi yleisimmin, varsinkin Keski- ja
Pohjois-Aasiassa. Maailmanpuu on kuvattu isoksi, tuuhealatvaiseksi
ja monioksaiseksi puuksi. Se kulkee keskiakselin "Axis
Mundi" tavoin kolmen eri maailman läpi kosmoksen
kannessa olevan reiän kautta. Nämä kolme maailmaa
ovat keskeiset osat shamanistista kosmologiaa. Puun latvaosa
sijaitsee Ylisessä maailmassa, sen runko Keskisessä
ja juuret Alisessa maailmassa. Yksi Maailmanpuun yleisistä
piirteistä on sen rungon neliömäisyys. Jokainen
sivu vastaa yhtä elementtiä, vuodenaikaa ja ilmansuuntaa.
Alinen tunnetaan kuolleiden maana,
jonne shamaani matkaa hakiessaan neuvoa esi-isiltä tai
etsiessään kadonnutta tietoa. Alista pidetään
vaarallisena paikkana, jonne matkatessaan shamaani vahvistaa
selustaansa ottamalla mukaan henkioppaita ja muita auttajia.
Keskinen maailma vastaa eniten arkitodellisuutta ja sisältää
vastauksen arkielämän tavanomaisiin ongelmiin. Ylinen
on mielikuvituksellisin paikka, josta apua haetaan tulevaisuutta
koskeviin asioihin. Siinä missä shamaani menee Aliseen
tunnelia pitkin Maailmanpuun juurien lomasta tai akselin aukkoa
pitkin, niin Yliseen hän kiipeää tai kohoaa
nuotion savun tai opaslinnun mukana.
Maailmanpuu eri kansojen
parissa
Eri kansat määrittelevät
uskomuksissaan Maailmanpuulle yksityiskohtia. Maya-intiaanit
käyttivät Maailmanpuusta nimeä Ceiba
tai Yaxché. Puun katsottiin
kannattelevan taivaankantta. Siperian kansoista jakuutit kertovat
puun olevan kahdeksanoksainen ja nousevan kohti taivasta maan
kultaisesta navasta. Ensimmäisen ihmisen uskottiin syntyneen
puun luona ja taru kertoo häntä imettäneen
puoliksi puusta kasvanut nainen. Tämä pistää
miettimään voisiko kertomus esimerkiksi viitata
puista maahan laskeutuneihin ihmisapinoihin? Nanai ja Dolgan
-kansoilla on hauska uskomus, että ennen syntymää
pikkulasten sielut istuvat puun oksilla odottamassa syntymää.
Osmaneiden mukaan Maailmanpuuhun on punottu ihmisten kohtalot.
Sen miljoona lehteä sisältävät kaikkien
ihmisten kohtalon säkeet. Lehdet tipahtavat puusta sitä
mukaa, kun joku heittää henkensä. Dajakkien
mukaan puulla on seitsemän oksaa ja se toimii kuolleille
tienä, jota pitkin ne siirtyvät taivaalle.
Skandinaavisessa mytologiassa
tunnetuin Maailmanpuu lienee ikivihreä Yddrasil.
Yddrasilia kuvataan koko maailmankaikkeuden peittäväksi
pyhäksi saarneksi, joka kulkee maailmojen läpi akselin
tavoin ja yhdistää yhdeksän eri maailmaa toisiinsa.
Juuristo sijaitsee Helissä eli kuolleiden valtakunnassa,
runko Midgardissa ja latva kohoaa Asgardvuoren läpi ja
levittää latvuksensa kohti taivaankantta muodostaen
lehdistöllään pilvet ja hedelmillään
tähdet. Yddrasil tunnetaan myös jumalten päivittäisenä
kohtauspaikkana, jossa ne jutuskelevat sen oksilla istuen.
Odinin keihäs Gungnir valmistettiin yhdestä puun
oksasta. Odinin sanotaankin roikkuneen Yddrasilissa yhdeksän
kokonaista vuorokautta saadakseen haltuunsa riimujen viisauden.
Kalevalassa Maailmanpuu-aihetta liipataan Sampo-runoissa ja
Isosta Tammesta kertoessa. Kalevalaisessa tarussa Iso Tammi
kohosi peittämään koko taivaankannen ja se
lopulta kaadettiin. Aihelmaa on selitetty Linnunradan syntynä,
sillä Linnunrata muistuttaa muodoltaan hiukan kaadettua
puuta.
Ja vielä lisää
puita
Elämänpuu on keskeisin
termi niin juutalais-kristillisessä, kuin hermeettisessäkin
kabbalassa. Puu on rakennekaava, jonka kymmenen sefiraa ja
niiden taustalla olevat rakenteet kuvaavat monimutkaisella
tavalla luomisen kaavaa ja kaiken olevan ja ei-olevan perusluonnetta
ja rakennetta. Kabbalan elämänpuun malli on tarjonnut
monella tavalla perustaa koko länsimaiselle magiaperinteelle.
Buddhalaisille "suuren kasvun" vertauskuva on pepulviikunapuu.
Sama puu, jonka alla Gautama Buddha koko valaistumisen. Egyptissä
kuolleet tai kuolleiden sielulinnut saivat ravintonsa metsäviikunapuusta,
josta Hathor ojensi heille vahvistavaa ravintoa. Pyhiin puihin
liittyy usein tabuja. (vrt. Raamatun elämänpuu).
Tärkeässä asemassa
olevia puita löytyy melkein kaikilta kansoilta. Miksi
sitten puu on niin keskeisessä roolissa monessa eri kosmologioissa?
Suuri symbolikirja tarjoaa vastaukseksi sitä, että
puu on sillä tavalla ihmisen kaltainen, että sen
juuret ovat maassa ja pääpuoli nousee kohti taivasta,
tehden siitäkin "kahden maailman olennon".
Puiden tärkeys korostuu myös, kun ajattelee niiden
asemaa kautta aikojen ihmisen elämän turvaajana.
Puissa on asuttu ja niistä on tehty asumuksia. Puu on
ollut hädän tullen jopa pettuleivän raaka-aine.
Puisille lauteille on moni suomalainen ennen syntynyt ja puisessa
arkussa hänet on laskettu viimeiselle matkalle, tai puisella
hautaroviolla poltettu.
Thuleia
Lähteet:
José ja Lena s. Stevens: Shamanismin salaisuudet, Gummerus
kirjapaino Oy, Jyväskylä, 1997
Nevill Drury: Samanismi, Karisto, Hämeenlinna, 1993
Hans Bidermann: Suuri Symbolikirja (toim. Pentti Lempiäinen),
WSOY, Helsinki, 1993
Raymond Buckland: The Witch Book - The Encyclopedia of Witchcraft,
Wicca and Neo-paganism, Visible Ink Press, 2002
Anna-Leena Siikala: Suomalainen samanismi, Karisto, Hämeenlinna,
1992
http://www.internetix.ofw.fi/opinnot/opintojaksot/8kieletkirjallisuus/
kirjallisuus/sampo/netsampo22.html
Teksti on aikaisemmin
julkaistu Lehto - Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry:n Seita-lehden
numerossa 1/2005
