Luonnonuskontojen maailmankuva

Luonnonuskontojen ensimmäiset muodot juontavat ihmiskunnan alkumetreille. Niistä löytyy varhaiskantaista animismia, eli uskoa siihen, että kaikilla esineillä on henki. Kivillä on henki, joilla, järvillä ja kasveilla on omat henkensä. Luonnonuskova pyrkii elämään tasapainossa luonnon kanssa ja mieltää itsensä osaksi luontoa. Ihminen nähdään lajiksi muiden joukossa, eikä luonnosta erilliseksi tai sen yläpuolella olevaksi.

Luonnonuskontoihin liittyy usein panteismi, eli usko siitä, että koko universumi on pyhä. Elämänvoiman tai energian koetaan olevan kaikkialla ja kaikissa läsnä. Ja silloin kun tämän voiman virtauksiin pyritään vaikuttamaan, liikutaankin jo shamanismin tai magian parissa. Jos historiallisesti luonnonhenkiä pelättiin ja niitä lepyteltiin, on nykyään suhde usein vastavuoroinen ja tasavertaisempi - pelkoa tuskin enää esiintyy.

Useimmille luonnonuskoville luonto on paikka, joka koetaan pyhäksi ja arvokkaaksi. Ihmisen rakentamakin voi olla pyhää, mutta luonnossa kiteytyy moni positiivinen arvo ja miellyttävä voimallinen ympäristö, joka herättää herkästi pyhyyden kokemuksen.

Jumalkäsitys ja jumalten kuvaukset

Animismin ja panteismin lisäksi yleistä on polyteismi eli usko siihen, että jumaluudella on useat eri kasvot tai on olemassa useita persoonallisia jumaluuksia. Jumaluudet ovat yleensä hyvin arkkityyppisiä ja edustavat luonnon ja elämän eri puolia. On viljan jumalattaria, kuun jumalattaria, sodan jumalia ja paikallisia jumaluuksia. Yleensä jumaluudet haetaan vanhoista mytologioista ja Suomessakin suomenuskon nousun myötä omasta kalevalaisesta jumalistostamme.

Jumaluuksien kuvaukset ovat pysyneet yllättävän vanhoina. Vaikka nykyihmisen maailmankuvan keskipiste on vaihtunut viljapellon reunalta moderniin tietoyhteiskuntaan, saattaa hän nostaa maan hedelmällisyydelle ja viljankasvulle Ukon vakkoja. Eri asia on sitten, miten ihmiset yhdistävät omassa mielessään jumaliin uusia asioita ja yhteyksiä. Esimerkiksi voodoo-sukuisissa uskonnoissa sodan, metallin ja raudan jumala Ogun liitetään nykyisin myös tietokoneen rautaan ja sitä kautta hän on tietotekniikan jumala.

Toisille luonnonuskoville jumaluudet eivät ole persoonallisia hahmoja. Joku voi uskoa elämänenergiaan joka on kaikkialla läsnä. Luonnonuskova voi olla hyvinkin henkinen ja hengellinen, mutta ei miellä jumaluuksia osaksi maailmankuvaansa. Joillekin jumaluudet ja esimerkiksi shamanistiset voimaeläimet ovat omassa mielessä olevia arkkityyppisiä hahmoja, joiden avulla jäsennetään maailmaa tai omia luonteenpiirteitä. Ne voivat olla tärkeitä filttereitä oman alitajunnan tutkimiseen ja itsekehitykseen.

Juhlapyhät liittyvät vuodenkiertoon

Monissa suurissa uskonnoissa uskonnon juhlapäivät ja teemat liittyvät uskonnon perustajan tai keskushenkilön elämänvaiheisiin. Esimerkiksi kristittyjen joulu on Jeesuksen syntymäpäivä ja Pääsiäinen on Jeesuksen kuolinajankohta ja ylösnousemuksen juhla.

Luonnonuskonnoille tyypillisempää on vuodenkierron mukaan eläminen ja juhlistaminen. Vuoden tasaus- ja seisauspäivät, erilaiset sadonkorjuun juhlat syksyllä ja hedelmällisyyteen liittyvät juhlat keväällä ovat tärkeitä. Juhlien teemoissa piilee monitahoinen symboliikka. Hedelmällisyys voi liittyä myös ihmisen henkiseen kasvuun ja konkreettisesti elämään uusiin projekteihin. Se mikä on havaittavissa fyysisesti luonnossa on myös peilattavissa ihmisen sisäiseen maailmaan.

Juhlapyhät vaihtelevat kuitenkin paljon eri luonnonuskonnosta toiseen.

Luonnonuskontojen asema Suomessa

Suomessa luonnonuskontojen harjoittajia on tuhansia, ellei kymmeniä tuhansia. Asiaa on hankala arvioida, koska yksittäisiä harjoittajia ei rekisteröidä mihinkään. Islannissa ásatrú eli aasausko on toinen virallinen uskonto kristinuskon ohella. Myös Tanskassa ásatrúlla on vakaa asema uskonnollisena yhdyskuntana ja heillä on vuodesta 2008 ollut oma hautausmaa.

Suomessa wiccaa harjoittava Suomen vapaa wicca-yhdyskunta haki virallisen yhdyskunnan asemaa vuonna 2001. Opetusministeriö kuitenkin eväsi hakemuksen uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Tästä valitettiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkein hallinto-oikeus teki päätöksensä marraskuussa 2003. Seitsenhenkinen tuomaristo ei ollut päässyt asiasta yksimielisyyteen, joten tapaus ratkaistiin äänestämällä. Äänestys päättyi äänin 4-3 opetusministeriön kannan hyväksi eikä yhdyskuntaa virallistettu.

Kielteinen päätös perustui siihen, ettei opetusministeriö katsonut yhdyskunnan täyttävän uskonnonvapauslaissa määritellyn julkiseen uskonnonharjoitukseen tarkoitetun uskonnollisen yhdyskunnan tuntomerkkejä. Tällä yhdyskunnalla ei ollut pitkää vuosien uskonnon harjoittamisen vakiintunutta taustaa, vaan pikemminkin se oli perustettu eri tahojen ja yksityisten ihmisten yhteenliittymäksi, jonka tarkoituksena oli hakeutua viralliseksi uskontokunnaksi, joka tarjoaisi sitten palveluita joustavasti erilaisille wiccan harjoittajille.

Wiccan harjoitus Suomessa jatkuu edelleen sekä ryhmien että yksityisten henkilöiden toimesta. Ehkä tulevaisuudessa aika on kypsempi uudelle yritykselle virallistaa yhdyskunta. Tosin mielipiteet wiccojen keskuudessa vaihtelevat suuresti, eivätkä kaikki kannata virallisen yhdyskunnan perustamista. Wicca kun on yleensä kulkenut pienissä initiatorisissa ryhmissä eteenpäin.

Miten ihmisestä tulee luonnonuskova?

Luonnonuskontoihin ei kuulu käännyttäminen. Luonnonuskovat eivät ole sitä mieltä, että heidän uskontonsa olisi parempi vaihtoehto kuin joku toinen uskonto tai vaikkapa uskonnottomuus. Suomessakin yhdistykset jakavat tietoa nettisivujen ja luentojen kautta erilaisista luonnonuskonnoista, mutta niitä ei tarjota aktiivisesti vaihtoehtoina, joihin pitäisi kääntyä.

Monelta luonnonuskovalta puuttuu kääntymisen tai konkreettisen uskoontulemisen kokemus. He kertovat, että ovat aina uskoneet näin, mutta luonnonuskontojen määritelmään törmätessä he ovat löytäneet nimen omalle maailmankuvalleen. Suomessa on vahva kansanperinteen ja kansanmagian tausta sekä luonto on koettu aina läheiseksi.

Luonnonuskonnon valinnan taustalla voi toki olla perinteinen uskoontuleminen. Henget voivat kutsua shamaania vahvasti tai wicca voi tuntea syvästi Jumalattaren siunauksen ja kutsun. Luonnonuskontojen kokonaisvaltainen ihmiskuva kiinnostaa monia. Noituuden suuntauksissa kiehtoo uskonnon ja magian yhdistäminen. Uskontojen eettisiin ja moraalisiin arvoihin liittyy yleensä vastuullinen pohdinta, eivätkä ne ole muualta saneltuja käskyjä tai kieltojen kokoelmia.

Suomessa luonnonuskontojen harjoittajia on kaikissa ikäluokissa. Tapahtumissa on ollut väkeä vauvasta vaariin. Valtaosa lienee nuoria aikuisia, siinä 20-35 ikävuoden haarukassa. Joissakin ryhmissä valtaosa harjoittajista on keski-ikäisiä.

Lehto - Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry järjestää luonnonuskontoihin liittyviä tapaamisia ja tapahtumia ympäri Suomea. Lehtoon voi liittyä, jos on itse luonnonuskontojen harjoittaja tai luonnonuskonnoista kiinnostunut. Jäsenenä saa neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Seita-lehden, jossa on monipuolisesti asiaa luonnonuskonnoista. Irtonumeroita voi tilata yhdistyksen sivuilta. Sivuilta saa myös lisätietoa tapahtumista ja Lehdon toiminnasta.

Lehto ry:n nettisivut

Thuleia

Teksti pohjautuu luentoon, jonka pidin Wäinö Aaltosen Museolla Turussa 11/2009.

-täsmähaku