Voimaeläin: lepakko

Syysmyrskyjen ja Halloweenin aikaan Tiimarin ikkunoihin ja koulujen ruokaloihin ilmestyy lepakkokoristeita. Tarkkasilmäisimmät goottien bongaajat ovat saattaneet huomata ensimmäiset lepakkokorvakorut jo Tuska-festareiden aikana Kaisaniemen yössä. Nahkasiivellä pitkä ja terävähampainen historia. Lepakkoon liitetty symboliikka on vanhaa ja voimallista – sen yhteydet kauhugenreen ovat pääosin viime vuosikymmenten viihdeteollisuuden tuotetta.

Ainoa lentävä nisäkäs

Lepakko on yksi maailman yleisimpiä nisäkkäitä. Ja ainoa sellainen, jolla on lentokyky. Lepakkolajeja on tällä hetkellä elossa jopa 1116. Useimmilla lepakoilla on vallan merkillisiä nimiä. Ne joko viittaavat kauhuleffoihin tai kuulostavat kännisen mongerrukselta. Maailman suurin nahkasiipi on nimeltään isoakerohekko ja sen valtavat räpsyttimet saavuttavat puolentoistametrin leveyden. Ei ihme, jos sellaisen lehahtaessa herkkähermoisella lirahtaa pöksyyn. Pienin laji siankuonolepakko mahtuukin sitten vaikka korvan taakse. Se painaa vain pari grammaa.

Vastoin uskomuksia lepakon näkökyky on erittäin tarkka. Silmien rinnalla se käyttää kaikuluotausta. Ultraääni on niin korkeata, että ihmiskorva ei sitä yleensä kuule. Jos lepakko ilmestyy voimaeläimeksi tai oppaaksi, alkaa monien sisäinen kaikuluotain heräillä. Se voi ilmentyä herkempänä vaistona aistia asioita, lukea rivien välejä ja löytää kätkettyjä viestejä. Koska lepakko viettää pohjoisilla alueilla päivänsä horroksessa torkkuen, on hyvä kiinnittää huomionsa myös siihen, ettei oma elämä nyykähdä lamaannukseen ja horrokseen.

Dracula vai Batman?

Hautalepakko, raivotarlepakko, valevampyyri… lajien nimissä on mitä kauhistella. Jos palataan ajassa taaksepäin, lepakon voi tavata muinaisesta Babyloniasta kuolleiden sielujen symbolina. Kuitenkin esimerkiksi Kiinassa se symboloi iloa ja pitkää ikää. Espanjassa ja Karibialla lepakko tuo mukanaan onnea. Amerikan intiaaneille lepakko ennusti sadetta. Afrikassa lepakon pyydystäminen oli parantaminen symboli.

En tiedä miten lepakkoon on suhtauduttu pakanallisessa vanhassa Suomessa. Kristinuskon myötä lepakkoa alettiin pitää itse Saatanan luomana olentona. Vihtahousu oli yrittänyt luoda pääskystä ja päätynyt hieman nahkaisempaan lopputulokseen. Kuuluisimmat lepakkomaiset veikot viime vuosikymmeniltä ovat Batman ja Dracula. Dracula antaakin vihjeitä siihen, että lepakko voi voimaeläimenä toimia voiman kerääjänä ja imijänä. Eläinkunnan lepakoista vain muutama imee verta – suurin osa popsii kasviksia tai hyönteisiä.

Initiaatio ja muutos

Maya-intiaaneille lepakko merkitsi initiaatiota ja ja jälleensyntymää. Myös nykypäivän shamaanille lepakko voi olla merkkinä lähestyvästä initiaatiosta tai siirtymisestä syvempään itsetutkiskelun vaiheeseen. Yhtäkaikki, lepakko kantaa siivillään muutoksen voimia. Batman on oikeastaan malliesimerkki lepakon voimasta; ihminen elää päivätajunnassa voimakkaasti arkiroolissaan, joka on erillään maagisesta minästä. Yön tullen hän muuntuu toiseksi hahmoksi – pukeutuen shamanistiseen tai maagiseen minäänsä kuin supersankariasuun.

Shamanistisessa kontekstissa lepakko viittaa myös initiaatioon ja sen kautta shamaanin vanhan minän kuolemiseen ja transformaatioon. Tällä matkalla on kohdattava pahimmat puolensa ja varjonsa. Mitkä ovat sinun pahimmat pelkosi? Mistä ne juontuvat? Miten voisit käsitellä niitä ja oppia hyväksymään ne, tai jopa pääsemään niistä eroon?

Lepakko on yöeläjä, jonka voimat liittyvätkin alitajuntaan ja magiaan. Sen varjopuolena voi olla arkielämästä irtautuminen ja mielikuvitusmaailmaan liiaksikin uppoaminen. Lepakon muutosenergia voi tuoda elämään tummia sävyjä ja vaikeuksia. suuret muutokset ja itsekasvu eivät ole helppoja prosesseja ja tuskallisin vaihe voi osua aikaan ennen muutosta. Draculan tavoin päivänvaloa ei kannata kuitenkaan kaihtaa ja pelkojansa vältellä.

Pää alaspäin nuokkuva lepakko tuo mieleen tarot-korttien Hirtetyn. Tutki hirtetty-kortin symboliikkaa, jos lepakot alkavat lehahdella elämääsi.

Tiesitkö:
Keskiajalla uskottiin, että lepakot ovat pieniä lohikäärmeitä.

Thuleia

Teksti on alunperin julkaistu Lehto - Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry:n Seita-lehden numerossa 3/2009.

-täsmähaku