Kolmoiskuun kasvot
Kuun vaiheet myyteissä
ja symboliikassa
Siinä missä aurinko on ollut
kautta aikain näkyvä taivaankannen hallitsija, on
kuu ollut sen maaginen seuralainen. Aurinko on vaikuttanut viljan
kasvuun ja ihmisten hyvinvointiin suoraan; noussut aamuisin
taivaankannelle, paahtanut viljan kypsäksi ja kasvattanut
metsän puut tynnyrimäisiksi tukeiksi. Kuu lipuu pilvien
varjoissa kuin varkain ja muuttaa syklisesti muotoaan kasvavasta
sirpistä pulleaksi yön valtijaksi, kääntyen
taas muutamassa päivässä kapenevaksi, vanhenevaksi
haamuksi. Kuun eri vaiheet on yhdistetty kasvuun ja kuolemaan,
jumalattariin ja enteisiin. Kuun sanotaan vaikuttavan ihmisen
toimiin ja toimivan maagisena ajastimena loitsuille.
Kuun maagisuus on liitetty myös
siihen miten se heijastaa valoa, eikä tuota sitä itse.
Heijastavuus ja peilaavuus tuntuu kuvaavan sitä miten ihmisen
alitajunta heijastaa päivätajuntaa. Kuu on kautta
historiallinen ollut ihmisille lähes fanaattisen saavuttamisen
kohde. Sinne on kuviteltu pääsevän lintujen selässä
lentäen, ilmapalloilla kohoten ja lopulta haave toteutui
Apollo 11:n kuumoduli Eaglen laskeutuessa kuun Rauhallisuuden
mereen 16 heinäkuuta 1969. Kuuhun liittyviä tapoja,
maagisia uskomuksia ja kuun vaikutusta ihmisten kehoon ja muualle
maailmaan ymmärtää helpommin, kun ajattelee vastaavuuksien
perustuvan vanhaan ajatusmalliin ”Kaikki vaikuttaa kaikkeen”
– joka on kantava ajatus useassa maagis-uskonnollisessa
vastaavuusjärjestelmässä.
Vaikka nykyään kuusta
puhutaan usein feminiinisenä taivaankappaleena ja se on
laajalti yhdistetty nimenomaan jumalattariin, niin maailmanhistoriassa
kuu tunnetaan toisissa kulttuureissa myös maskuliinisena.
Siinä missä ranskan ja italian kielissä kuu on
feminiini, niin saksassa sana kuuluu maskuliineihin. Eskimoille
kuu näyttäytyy naispuolisen auringon veljenä.
Kuuhun liittyviä uskomuksia on kuitenkin niin paljon, että
niistä saisi leivottua rekka-autollisen valmista tekstiä.
Keskitynkin tekstissäni näkemyksiin, joita voi tavata
voimakkaina usean eri kulttuurin piirissä; kuun vaiheiden
symboliikkaan, kuun feminiinisiin aspekteihin jumalattarina,
sekä kuun vaikutuksiin kasvattajana, muuttajana ja kuoleman
hallitsijana.
Historiallinen kuu
Nykyinen Gregoriaaninen kalenteri
yhdistää aurinkoon ja kuuhun perustuvaa ajanlaskua.
Vuosi määritellään aurinkoon suhteuttaen,
mutta kuukausi on mitoitettu väljästi kuunkierron
mukaan. Kuun eri vaiheiden kirjon näkyminen taivaankannella
kestää nelisen viikkoa. Myös kirkkopyhistä
osa on määritelty aurinkokalenterin mukaan stabiileiksi,
mutta esimerkiksi pääsiäinen kulkee kuukalenterin
mukaisesti ja on siksi vuosittain hiukan eri aikaan. Vanha kiinalainen
ajanlasku ja islamilainen kuukausi perustuvat kokonaan kuunkiertoon.
Babyloniassa astrologia oli arvostettu tieteenala ja kuuta palvottiin
taivaan kuningattarena. Maan ajateltiin olevan kuun lapsi.
Kautta historian ja varsinkin 1800-1900
lukujen okkultisten liikkeiden vastaavuusoppien myötä
kuun ja muiden planeettojen on katsottu vaikuttavan maailman
tapahtumiin, ihmisten ja asioiden luonteisiin niin henkisesti
kuin fyysisestikin. Kuun funktio on ollut tunnepuolella. Useat
ihmiset laskevat missä merkissä kuu on ollut syntymähetkellä
ja tulkitsevat sitten kuumerkkinsä vaikutusta luonteeseensa
ja elämänsä tunnetasoon. Kuunvaiheen perusluonteen
katsotaan tarttuvan myös ihmisen perusluonteenpiirteiksi.
Oman syntymänhetken kuunvaihetta pidetään läpi
elämän suotuisimpana hetkenä toteuttaa uudet
ideat, projektit ja ponnistukset.
Kuunvaiheita seurattiin ennen tarkkaan
ja ne eivät olleet mitenkään erityisesti maagista
tietoa, vaan kaikkien ulottuvilla olevia oman aikansa tieteelliseen
maailmankuvaan perustuvia vinkkejä. Agricolan vuoden 1544
rukouskirjassa oli liitteenä taulukko, johon oli määritelty
kulloinkin tähtimerkkien ja kuun asemat taivaalla. Taulukko
oli höystetty kätevillä ohjeilla siitä,
milloin oli paras aika harjoittaa ystävyyttä, maksaa
velkoja, pitää häät, kiusata muita ja vaikkapa
iskeä suonta. Siinä missä länsimailla maagikot
ovat lähinnä kerskailleet sillä, kenen kuumagia
toimi tehokkaimmin, niin itämailla kuuta on hallittu mahtipontisimmin
elkein. Legenda kertoo profeetta Muhammedin todistelleen mahtiaan
halkaisemalla kuun kahtia. Hän pyöritteli kuuta taivaalla
ja lopulta kuu seilasi sisään ja ulos miehen hihoista.
Maanantai on tunnettu kuun päivänä.
Jostain syystä ennen karjaa ei laskettu ulos laitumille
maanantaisin, mutta liekö ikävä varjo päivän
yllä juontunut siitä, että maanantaita kutsuttiin
ennen hirttopäiväksi. Ennen vanhaan kuun vaiheita
ei seurattu niinkään ajanlaskun vuoksi, vaan tutkien,
mitkä päivät olivat suotuisia ja mitkä vähemmän
suotuisia erilaisille toimille. Ihmisille alkoi kehittyä
uskomuksia päivistä, joiden läheisyydestä
onni oli paennut. Babylonialais-assyyrialaisissa varhaisissa
kalentereissa epäonnen päiviä olivat kuukauden
7., 14., 21. ja 28. päivät. Nämä olivat
vaarallisia, mustia päiviä, jolloin tuli karttaa työntekoa
ja matkustamista. Päivät erotettiin toisista erityisillä
nimillä, jotka itämerensuomalaisilla ja lappalaisilla
tunnettiin nimellä pyhä, pyhäpäivä
eli tabupäivä. Pyhäpäivän työntekokielto
siis juontaa juurensa kauempaa kuin Raamatun ohjeista pyhittää
lepopäivä.
Kuu kansan uskomuksissa
Eri kulttuurien parissa on laajalti
uskottu kuun ja kuoleman liittoon. Kuoleman ollessa väistämätön
osa elämää sen assosioiminen syklisesti kasvavaan
ja vähenevään kuuhun tuntuukin loogiselta. Kuuta
pidettiin myös paikkana, jonne kuolleiden henget kohosivat
joko lopullisesti muuttuen kuun lapsiksi, tai vaihtoehtoisesti
kuu oli levähdyspaikka matkalla kauemmas tästä
maailmasta. Kuun vaalealla, aavemaisella valonheijastuksella
on myös samanlaista haljua kalpeutta kasvoillaan kuin kuolleiden
ruumiilla. Vanhan intialaisen uskomuksen mukaan henget odottavat
kuussa sopivaa hetkeä syntyä uudelleen ja satavat
sitten vesisateen mukana alas maapallolle muuttuakseen siemennesteeksi
odottamaan jälleensyntymää.
Vanha kansa yhdisti eniten maagisia
uskomuksia uudenkuun aikaan. Uudeksi kuuksi kutsutaan ensimmäistä
ohutta kuunsirppiä, joka näkyy kasvamaan kääntyneestä
kuusta. Tämän kuunvaiheen maagisia ominaisuuksia on
kunnioitettu ja vähän pelättykin ennen vanhaan.
Uutta kuuta ei saanut osoitella sormella tai katsoa sen heijastusta
peilin kautta, sillä molempien tapojen tiedettiin tuovan
epäonnea. Päinvastoin uutukaiselle kuunsirpille niiattiin
tai kumarrettiin. Rikkauksia saattoi vetää luoksensa
katselemalla kuuta ja samalla pyörittelemällä
taskussa hopeakolikkoa.
Muutama sata vuotta sitten kuussa
ajateltiin asuvan kuuihmisiä: seleniittejä. Heillä
tiedettiin olevan tavalliseen ihmiseen verrattuna isommat aivot
ja hyvin lyhyet jalat. En tiedä jäivätkö
seleniitit pääasiassa viihdekirjallisuuden höysteeksi
vai uskoivatko ihmiset heihin todella. Yksi hauskimmista kansanuskomuksista
löytyy Boliviasta, jossa uskottiin kuun aiheuttavan vesisateen
ja ukkosen heittämällä taivaista alas villisikoja
ja karjuvia jaguaareja. Muualla puolestaan selitettiin kuun
vaihtuvaa syklisyyttä kuun kahdella puolisolla, joiden
luona hän toistuvasti vuorotellen vieraili. Puolisot olivat
mustasukkaisia, joten kuun piti viettää yhtä
kauan aikaa molempien luokse kumartuneena sirppinä.
Taivaita on usein tähystelty
myös ennustusmielessä. Vanhalle kansalle sään
ennustaminen oli tärkeätä ja sen osuminen oikeaan
auttoi merkittävästi sadonkorjuun ja kylvön ajoittamista
ja tätä kautta ravinnon saamista pöytään.
Jos täysikuu osui jouluaatolle, tiesi se seuraavalle vuodelle
heikkoa satoa. Johtuisiko tämä kenties siitä,
että kuu oli tullut häiritsemään voimillaan
yhtä vuoden solaarisista juhlista? Kuun mukaan on myös
jossakin päin maailmaa määritelty sopiva teurastusaika.
Liha oli herkullisimmillaan kun eläimestä tiristi
hengen irti kolme päivää täydenkuun jälkeen,
kuun ollessa leijonan merkissä.
Täysikuut ovat eripuolilla
maailmaa usein nimetty huomioiden vuodenkierto ja ajankohtaan
liittyvä keskeinen tapahtuma luonnossa tai maanviljelyksessä.
Esimerkiksi sadonkorjuun kuuna on tunnettu täysikuu, jonka
läheisyydessä vilja tavattiin korjata pelloilta latoihin.
Vanhoja suomalaisia kuukausien nimiä ovat olleet huhtikuulle
hankikuu ja heinä-elokuun väliin on sovitettu mätäkuu,
jolloin haavakaan ei parantunut ilman märkimistä.
Marraskuun aikaisempi nimi on ollut routakuu ja lokakuu kiepautettiin
aiemmin muotoon likakuu. Kuukausilla on ollut vuosittain vakiintuneet
ennusteensa vuoden säätiloihin. Helmikuulla ilman
lämpiäminen merkitsee vastaavasti pakkasten siirtymistä
maaliskuulle. Jos puolestaan maaliskuu on lämmin, tulee
toukokuusta kylmä, mutta heinää tehdään
loppukesästä hellesäässä.
Neito, äiti, akka –
Jumalattaren kolme aspektia
Monelle uuspakanalle ja varsinkin
noituutta harjoittavalle on tuttu ajatus yhdistää
kuun vaiheet naisen elämänvaiheisiin. Arkkityyppisinä
hahmoina nuori neitseellinen neito liitetään kasvavaan
kuuhun, hedelmällinen tai raskaana oleva äitihahmo
täysikuuhun ja vähenevä kuunsirppi kuvaa viisasta
vanhusta tai köyryselkäisenä seisovaa noita-akkaa.
Arkkityypit voivat vaikuttaa niin iättömiltä,
että yhteyttä pidetään itsestään
selvänä historiallisena faktana, joka kumpuaa vähintäänkin
muinaisilta mantereilta tai ikiaikaisten mummojen tietokirjoista.
Se onkin totta, että jo varhain eri kulttuureissa yhdistettiin
jumalattaria kuun eri aspekteihin, mutta neito-äiti-akka-kolminaisuuden
esitti ensimmäistä kertaa Robert Graves teoksessaan
The White Goddess (1948). Tämä inspiroi välittömästi
useita noituuden ja feminiinisen pakanuuden suuntauksia jääden
pysyvästi elämään kuunjumalattaren olemuksena.
Kolminaisuus on tullut monelle
tutuksi kolmoiskuun symbolissa, jossa kasvava ja vähenevä
kuunsirppi reunustavat keskellä olevaa täysikuuta.
Vaikka Graves on useissa lähteissä nimetty kolminaisuuden
keksijäksi, kirjoitti Aleister Crowley jo vuonna 1929 kirjassaan
Moonchild seuraavaa:
"For she is Artemis or Diana,
sister of the sun, a shining Virgin Goddess; then Isis-initiatrix,
who brings to man all light and purity, and is the link of his
animal soul with his eternal self; and she is Persephone or
Proserpine, a soul of double nature, living half upon the earth
and half in Hades… and thirdly she is Hecate, a thing
altogether of Hell, barren, hideous, and malicious, the queen
of death and evil witchcraft."
Jo ennen Crowleyta, vuonna 1903
Jane Ellen Harrison viritteli teoriaa kolmikasvoisesta jumalattaresta.
Ymmärtääkseni hän kuitenkin koki ongelmaksi
sen, miten sama jumalatar voisi olla yhtä aikaa neitsyt
ja äiti. Mysteeri tuntui epäloogiselta, joten hän
päätyi esittämään jumalattaren kolmiosaisuuden
niin, että kyse olikin kolmesta yhdessä toimivasta
jumalattaresta, kuten kohtalottarista. Hän liitti kolminaisuuden
myös maanjumalattareen. Samoja ajatuspolkuja jatkoi muutama
vuosi myöhemmin Sir James Frazier, joka puhui jumalatarten
ilmentymisestä pareittain; esimerkiksi äitinä
ja tyttärenä.
Kuun yksi perusominaisuuksista
on muuntuminen ja kyky muutokseen ja uudistumiseen. Tämän
voi havaita myös kuuhun liitettävistä jumalattarista.
Esimerkiksi Diana voi halutessaan muuttua jänikseksi ja
jänis puolestaan liitetään symboliikassa kuuhun.
Kuunjumalattarista usea voi näyttäytyä itse kuuna
tai hahmossa, joka ammentaa voimaansa kuusta. Siinä missä
toiset jumalattaret liitetään suoraan kuuhun, toiset
ammentavat kuun vaikutusta lähinnä feminiinisyytensä
kautta. Kuunjumalatarten erityinen lahja ihmiskunnalle on kuun
voiman, taikuuden ja tunteellisen viisauden välittäminen
maanpinnalle.
Kuunjumalattaren siunauksen ja
voiman on kautta historian välittänyt maanpinnalle
kuun mysteereihin vihkiytynyt papitar. Drawing Down the Moon
–rituaalin sanotaan juontuvan Kreikasta ja se on vakiintunut
rituaali esimerkiksi wiccassa ja muualla uusnoituuden parissa.
Rituaalissa kuun voima invokoidaan papittareen puhtaasti energiamuodossa
tai tietyn jumalattaren muodossa. Historian saatossa rituaalista
on kehittynyt monta eri variaatiota. Reseptien tärkein
huomio on ollut kuitenkin siinä, että rituaalin suorittava
nainen on hedelmällisessä iässä. Tästäkin
lienee käytännön variaatioita. Luulisi vanhan
naisen sopivan mitä parhaiten kuunjumalattaren vanhimman
aspektin invokoijaksi.
Vanhassa ohjeessa rituaalin suorittaa
kolme ihmistä uudenkuun ensimmäisen ohuen sirpin ilmestyessä
taivaalle. Osallistujista vähintään kahden tulee
olla naisia. Heistä yksi pitelee käsissään
hopeista tai lasista kulhoa, johon toinen kaataa viiniä
tai pyhitettyä vettä ja kolmas pitelee peiliä
sellaisessa kulmassa, jossa se heijastaa kuunvalon kulhoon.
Kuun heijastuessa kutsutaan Diana, Artemis tai Isis jakamaan
siunauksensa ja voimansa juomaan. Rituaaliin kuuluu mahdollisesti
runoutta, chanttausta, erityisten keksien ja pyhitetyn juoman
nauttimista siunauksen ja voiman jakamiseksi osallistujien kesken.
Osa juomasta kaadetaan yleensä maahan kiitokseksi, uhriksi
ja kiertokulkua symboloimaan.
Modernissa traditionaalisen wiccan
Drawing Down the Moon -rituaalissa on kabbalistisia ja seremoniallisen
magian osia, painotusten ja tapojen vaihdellessa tietysti ryhmältä
toiselle. Oikein tehtynä rituaali avaa konkreettisen yhteyden
jumaluuden ja covenin jäsenten välille. Janet Farrar
kuvailee eri asteisia rituaalikokemuksia seuraavasti; joillakin
kerroilla transsiin vaipunut papitar kommunikoi jumaluuden kanssa
astraalitasolla ja voi välittää tältä
viestejä. Toisilla kerroilla jumaluus voi puhua suoraan
papittaren kautta niin, että papitar tuntee jumaluuden
astumisen itseensä, mutta säilyttää silti
kontrollin ja muistikuvan tilanteesta. Vahvassa kokemuksessa
jumaluus ottaa papittaren kokonaan haltuunsa ja tämän
persoonallisuus, jopa fyysinen ulkomuoto, voi muuttua.
Mytologioita raottavat teokset
ovat täynnä toinen toistaan kauniimpia kertomuksia
kuunjumalattarista. Kertomuksista löytyy elämän
eri sävyjä aina syntytarinoita opettaviin kertomuksiin
ja haikeisiin rakkausrunoihin. Tarina Aradiasta - kuunjumalar
Dianan tyttärestä ja noituuden salaisuuksien jakajasta
- on ollut keskeisessä osassa uusnoituuden muotoutumisessa.
Charles G. Lelandin Aradia – or the Gospel of the Witches
kertoo tarinan osana italialaisten noitien perimätietoa.
Diana opetti tyttärelleen Aradialle noituuden taidon ja
lähetti tämän alas maan päälle ensimmäiseksi
noidaksi; opettamaan noituutta edelleen. Aradia opetti noituutta
köyhille ihmisille, joita katolinen kirkko ja feodaaliyhteiskunta
sortivat. Lopulta Aradia palasi taivaallisen äitinsä
luo, jättäen kuitenkin perinnöksi noituuden lahjat
ja ohjeet kokoontua jokaisen täydenkuun aikaan juhlistamaan
Dianaa, noitien kuningatarta. Tästä juontunee wiccojen
tapa juhlistaa kuun vaiheita Esbat-juhlalla, jota vietetään
yleensä täysikuun aikaan maagisen työskentelyn
ja opetuksen merkeissä.
Kuu ja kuun kolminaisuus on tunnettu
myös psykologiassa. Kuu edustaa naisen psyykettä ja
kuun kolminaisuus ihmisen tietoisen, piilotajuisen ja tiedostamattoman
mielen kerroksia. Psykiatrian asiantuntijan Carl Jungin mielestä
aurinko edusti ihmisen päivätajuntaa ja kuu alitajuntaa.
Auringon voima edusti maskuliinista animusta ja kuu arkkityyppistä
naiseutta animaa, joista molemmat olivat löydettävissä
vastakkaisen sukupuolen sisimmästä. Kirjailija Starhawk
suosittelee Reclaiming-traditiossaan jokaiselle uskonnonharjoittajalle
kausittaisia meditaatioita, jolloin kuun arkkityypit käydään
peräjälkeen lävitse osana meditaatioharjoitusta
ja itseymmärryksen kasvua.
Kuun vaiheet
Kasvavan kuu on ominaisuuksiltaan
aktiivinen, voimistava, lisäävä, kasvattava ja
nostattava. Oikeaan ajoitukseen panostava aloittaa siis uudet
projektinsa kasvan kuun aikaan. Kasvava sirppi antaa erinomaiset
puitteet kaupanteolle, uusille ideoille ja suotuisista asioista
kertomiselle. Suhderintamalla onnellisuuden edellytykset loihdit
itsellesi ajoittamalla herra tai rouva Oikeaan törmäämisen
kasvavalle kuulle. Kenties hankalaa, mutta ken tietää?
Helpommin lämpöä elämääsi saat
kuitenkin leipomalla kanelilla maustettua pullaa kuun kasvaessa.
Kyseisenä ajankohtana taikinan sanotaan nousevan parhaiten,
mikä takaa kuohkeimmat leivonnaiset. Ne maistuvat aina,
söitpä sitten yksin tai upouuden siippasi kanssa.
Neitseellisten tai nuorta naiseutta
kuvaavien jumalattarien joukkoon liitetään Afrodite,
Persefone, Al-Uzza, Diana ja Minerva. Kasvavan kuun jumalatarten
ominaisuuksia ovat usein leikillisyys, viattomuus, luovuus,
nupullaan oleva erotiikka ja nuoruuden vimma. Kasvava kuun voi
olla otollista aikaa tutustua covenissa tai muussa uskonnollisessa
ryhmässä potentiaalisiin uusiin jäseniin.
Täysikuun symboloimaan äitiyteen
liitetään runsaus, täydellistyminen, aktiivisuus,
asioiden loppuunsaattaminen ja ymmärtävä lempeys.
Täysikuulla maagiset voimat ovat usein huipussaan, aistiminen
herkimmillään ja aika on otollista esimerkiksi uuden
jäsenen initioimiseen uskonnolliseen ryhmään,
kuten noitapiiriin.
Työelämässä
täysikuu sopii työtehon keskittämiseen kaikkeen
meneillään olevaan ja projektien arvioimiseen, sekä
loppuunsaattamisen valmisteluun. Kotikemistejä auttanee
neuvo, että täydenkuun päivänä pullotettu
viini tai muu alkoholipitoinen juoma onnistuu tarujen mukaan
erityisen hyvin. Täydenkuun aikaan kuunjumalattaren kunniaksi
on ollut tapana leipoa erityisiä leivonnaisia. Jo profeetta
Jeremia mutisee paheksuvasti Vanhassa Testamentissa, miten lapset
keräävät puita, miehet sytyttävät tulen
ja naiset alustavat taikinan valmistaakseen uhrikakkuja Taivaan
kuningattarelle, eli Astartelle. Kuulle pyhitettyjä leivonnaisia
tehtiin myös Kreikassa, Intiassa ja Kiinassa.
Täysikuun hedelmällisinä
jumalattarina ja arkkityyppisen äidin kuvina tunnetaan
Hathor, Isis, Astarte, Mama Qilla, Demeter, Al-lat, Kwan-Yin,
Selene ja Wahini-Hai. Kreikkalaisten kuunjumalattaren Selenen
mukaan on nimetty kuun pinnanmuodostuksen tutkimus – selenologia.
Selenelle uhrattiin aikoinaan säännöllisesti
sorkkaeläimiä, joita pidettiin hänelle pyhitettyinä
sorkkien maahan jättämien painaumien sirpinmuotoisuuden
vuoksi.
Vähenevänä kuu tunnetaan
ominaisuuksiltaan passiivisena, vähentävänä,
pienentävänä ja sammuttavana. Erilaiset projektit
on hyvä saattaa päätökseen vähenevällä
kuulla työelämässäkin, oli kyseessä
sitten liiketoiminnan supistaminen tai vanhojen toimintamallien
muuttaminen. Vähenevä kuun on raporttien ja toimintaperiaatteiden
tarkastelun, eli kaikenlaisen sadonkorjuun aikaa.
Taivaanselällä ohueksi
sammuva kuunsirppi tunnetaan arkkityyppisesti vanhana eukkona,
jonka elämänviisaus on kypsynyt arvokkaaksi tiedoksi.
Vanhan akan kääntöpuoli on kuoleman hallitsijatar,
vanha tietäjä tai noita, jolla on kuluneissa sormissaan
taito niin parantamiseen kuin avaimet kuoleman valtakuntaan.
Vanhus on niin elämästä oppinut ja kokenut, että
vain hän kykenee täysin ymmärtämään
luonnon voimakkaita muutosvoimia; tuskan, kivun ja kuoleman
merkityksen elämän suuressa kiertokulun pyörässä.
Vanhan naisen arvokkain opetus liittyy tavalla tai toisella
usein mietiskelyyn, lohdutukseen, rauhaan ja lepoon, sekä
lupaukseen kuoleman jälkeen sarastavasta uudesta elämästä.
Mikään ei lopulta katoa, vaan muuttaa muotoaan.
Vähenevän kuun pimeyttä
edustavat Kali, Hekate, Hathor, Lilith, Skadi, Tlazolteotl,
Circe, ja Nemesis. Kuitenkin jumalattarista lähestulkoon
kaikki eivät asetu yhden arkkityypin mukaiseen muottiin.
Esimerkiksi Kali tuo kuoleman, mutta myös tuhoaa synnyttääkseen
uutta ja hänen palvojansa ymmärtävät pimeyden
tuovan aina mukanaan valoa. Kali tunnetaankin nimellä Musta
Äiti tai Maailman Äiti.
Kuu elämän ja
kasvun valtiattarena
Vilja orastaa pelloilla, puhkeaa
täyteen runsauteensa vain lakastuakseen talven tullessa
tai päätyäkseen niittäjän viikatteen
kaatamaksi. Vuodenaikojen sykli, kasvien syntymän, kuoleman
ja uudelleensyntymän ketju on nähty heijastuvan kuun
syklittäisessä kierrossa taivaankannella. Yhtäläisyys
on kruunannut kuun luonnon ja elämän valtiattaren
asemaan. Kuun vaiheet yhdistetään eri puolilla maailmaa
kasvien istuttamiseen, sadonkorjuuseen ja kaikkeen siltä
väliltä. Myös ihmisen syntymän ja kuoleman
väliseen elämänkirjoon kuun on katsottu merkittävästi
vaikuttavan. Erityisesti kuu liittyy naiseuden mysteereihin:
kuukautisiin, synnytyksiin ja hedelmällisyyteen. Liekö
assosiaatio kummunnut siitä, että kuun on ajateltu
säännöllisesti synnyttävän itsensä
uudelleen.
Fyysisellä tasolla kuulla
on katsottu olevan yhteys naisen kuukautisiin, jotka luonnollisesti
kulkevat suunnilleen samanmittaista kiertoa kuin kuu. Keinovalo
ja hormonilisät vaikuttavat nykyään kuitenkin
paljolti kuukautiskierron pituuteen ja syklisyyteen. Enemmän
hengentieteiden puolelle taidetaan keikahtaa uskomuksissa, joissa
kuun asema taivaankannella hedelmöityshetkellä määrittää
syntyvän lapsen sukupuolen. Feminiinisiksi merkeiksi lasketaan
härkä, rapu, neitsyt, skorpioni, kauris ja kalat.
Maskuliinisia merkkejä ovat oinas, kaksonen, leijona, vaaka,
jousimies ja vesimies. Perhesuunnittelun yhdistäminen kuukalenteriin
takaa myös sen, että siittämishetken tähtääminen
juuri tiettyyn merkkiin tuottaa kuulemma lapselle tämän
merkin perusominaisuudet luonteeseen.
Uusikuulla syntyneestä lapsesta
pitäisi uskomusten mukaan tulla vaalea ja täysikuun
kajossa maailmaan putkahtaa todennäköisemmin tummakutrinen
pienokainen. Epäilen kyllä, että kyseiset väittämät
ovat syntyneet aikoinaan neuvokkaiden vaimojen keksiessä
selityksiä, miksi tuore perheenjäsen näyttää
enemmän tummalta renkimieheltä kuin oljenvaalealta
isännältä. Liekö samanlainen selitystarve
ollut luomassa uskomusta, että täysikuun valossa on
ollut naisen vaarallista levätä; kuulla on ollut maagisia
voimia saattaa nainen raskaaksi.
Myös syntymähetken kuumerkin
katsotaan vaikuttavan ihmisen luonteeseen. Kuun vaikutus ulottuu
sisäiseen minään, tunnepuoleen, ihmissuhteisiin
ja sosiaaliseen kommunikointiin. Sen sanotaan kertovan ihmisen
syvimmistä tarpeista ja tunteista. Jotta vielä vähän
sekoitettaisiin pakkaa, mainittakoon vielä, että luonteesi
tunteaksesi sinun tulisi perehtyä vielä siihen, missä
vaiheessa kuu oli syntyessäsi. Täysin pimeällä
kuulla syntynyt lapsi menestyy ja kukoistaa elämässään
huomattavasti nuoremmalla iällä kuin vähenevän
kuun haaleassa kajastuksessa syntynyt – tai ainakin näin
kuuhoroskooppeihin pureutuvat opukset väittävät.
Kuun sanotaan hallitsevan ihmisen
kehon nesteitä, kuten siemennestettä ja verta. Siemennesteen
yhteys kuuhun heijastuu sen vaaleassa värissä ja hedelmällisyydessä.
Veren sanotaan virtaavan täysikuulla ja kasvavalla kuulla
vuolaammin. Useilla heimokansoilla onkin ollut tapana ajoittaa
kaikenlaiset leikkaustoimenpiteet ja hampaiden poistot vähenevälle
kuulle. Veri on silloin tihkunut niukemmin ja haavat helpommin
saaneet suojaavan, hyytyneen peitteen päällensä.
Palataanpa ihmisen kehosta takaisin
kasvien maailmaan. Kuupuutarhurille on useissakin kuuta käsittelevissä
astrologian opuksissa vinkkejä eri kasvien hoitoa ja kuunvaiheita
koskien. Oli näistä apua tai ei, niin kirjat tarjoavat
ainakin hiukan erilaista inspiraatiota puutarhanhoitoon. Sielun
silmät nauttivat katsellessaan pään sisällä
ideoita omasta kuupuutarhasta, jossa kasvaisi vain valkeita
ja hopeisia kasveja. Kuupuutarhurin saatavilla on kattavia taulukkoja
siitä, mikä kasvi kannattaa istuttaa missäkin
kuunvaiheessa ja kuun ollessa tietyssä astrologisessa merkissä.
Jätän edelleen tällaiset vastaavuudet aiheesta
enemmän kiinnostuneen oman tutustumisen varaan ja summaan
hiukan yleisemmin puutarhanhoidon ohjeita.
Kasvavalla kuulla istutetaan yksivuotiset
kasvit, kun taas kaksivuotiset ja perennat pitäisi saada
multiin täydenkuun aikaan ja hiukan sen jälkeen. Rikkaruohojen
kitkeminen sujuu parhaiten kuun ollessa ohut kapeneva sirppi
ja mieluiten kaksosen, leijonan tai neitsyen merkissä.
Kasvit tulisi siirtää paikasta toiseen kasvavalla
kuulla, jolloin niiden juurtuminen uuteen paikkaan on voimakkaimmillaan.
Kaikki siemenet tulisi pääsääntöisesti
kerätä täydellä kuulla. Helppo nyrkkisääntö
on muistella, että kasvavalla kuulla lisätään
uutta ja vähenevällä kuulla otetaan pois vanhaa.
Kuitenkin poikkeuksen tekee peruna, jonka istutusajankohdaksi
annetaan eri kuunvaiheita riippuen missä päin Suomea
ollaan. Jotkut jopa neuvovat istuttamaan potut pimeällä
kuulla.
Omaan puutarhaan ja kotiin kuun
vaikutusta saa loihdittua kieloilla, lumpeilla, valkoisilla
unikoilla, valkoisilla ruusuilla, lootuksilla ja monella muulla
valkeasta hopeiseen taittuvalla kasvilla. Moni kuun hallitsema
kasvi on luonnostaan kosteilla paikoilla viihtyvä ja vesihän
tuo oman lisänsä kuuhun ja tunteisiin yhdistyvänä
elementtinä. Pensaskasveista puutarhaasi voisit valita
valkoisen sireenin tai jasmikkeen. Puista kuun kunniaksi latvansa
kohottavat saarni, haapa, selja, oliivipuu, itkuraita, vaahtera
ja selja. Jos mielit kasvattaa myös syötävää
satoa tuottavia kasveja, kasvaisi kasvimaallasi melonia, kurkkua,
kurpitsaa, vesimelonia, sipulia, vesikrassia ja lehtisalaattia.
Yrteistä sopivia ovat iisoppi, rosmariini, sitruunamelissa,
kamomilla ja timjami.
Maaginen kuu
Kuun maagiset ominaisuudet välittyvät
parhaiten maagikolle rituaalien ja magian kautta, johon liittyvät
tunteet, tietäminen ja divinaatio. Kuun heijastava luonne
tulee esiin divinaatiotavoissa, joissa hyödynnetään
heijastavia pintoja, kuten kristallipalloa, vesimaljaa tai mustaa
peiliä. Kristallipalloon tuijottamisen tarkoituksena on
keskittää katseensa palloon niin, että silmän
väsyessä alitajunta alkaa nähdä pallossa
kuvioita ja välähdyksiä, joita hän sitten
tulkitsee kykynsä mukaan. Tummaa vesimaljaa käytettäessä
kulhon pohjalle asetetaan hopeinen raha, johon katse ja huomio
fokusoidaan. Raha symboloi täysikuuta ja näkemisen
tekniikka toimii samalla periaatteella kuin kristallipallon
kanssa. Heijastavista pinnoista katsomiselle jokainen voi etsiä
itselleen sopivimman kuunvaiheen.
Tarot-korteissa kuulle on omistettu
kokonaan oma korttinsa. Sen lisäksi kuu näyttäytyy
perinteisessä Rider-Waite –pakassa Ylipapittaren
kortissa. Ylipapittaren jaloissa olevan kuunsirpin ylitse laskeutuu
poimitettu kangas, joka on hyvin merellinen elementti. Veden
ja kuun yhteys tulee suoraan esille Kuu-kortissa, jossa on keskeisellä
sijalla myös kuun hallitsema rapu. Ylipapittaren kruunu
muistuttaa Isis-jumalattaren päähinettä. A Witches´
Bible kuvaa kuun olemusta alitajuiseksi, hunnutetuksi Isikseksi,
siinä missä maan on lihallisempi Äiti maa, hunnuttamaton
Isis, päivätajunta ja kuun sisar. Kuun funktio Ylipapittaren
kortissa on kertoa papittaren heijastavasta luonnosta, hänen
asemastaan peilinä, joka heijastaa arkkityyppisen Jumalaisen
Äidin valoa. Kabbalistisesti peilaus kuvataan sillä,
miten Shekinah antaa heijastuksen sekä ylhäälle
Binahiin että alhaalle Malkuthiin.
Järjestelmissä, jotka
jakavat ihmisen kehon moneen eri osaan, kuu symboloi eetterikehoa.
Kabbalan sefiroista kuu yhdistyy yhdeksänteen, joka on
Yesod – perusta. Kyseistä sefiraa pidetään
viimeisenä porttina ennen materiaaliksi manifestoitumista,
Malkuthia. Kuun väreilevään olemukseen liittyy
myös häilyvän illuusion taika. Illuusion ja sen
luoman harhan käsittely on eri muodoissaan osa monia initiatorisia
koulukuntia. Golden Dawnin järjestelmässä kuun
symboloima vaihe käydään läpi Teoricuksen
asteella. Ellei maagikko ole täysin tiedostava astuessaan
Yesodin portista sisään, voi kuun ikuinen peilaavuus
johtaa hänen askeleensa harhaan.
Magian yhdistäminen kuunvaiheisiin
voi helpoimmillaan noudattaa yksinkertaisia perusperiaatteita;
kasvavalla kuulla kiedotaan energioita kasvattamaan, vahvistamaan,
vetämään puoleensa ja synnyttämään
uutta. Kuun vähetessä magia ohjataan vähentämään,
karkottamaan ja niittämään satoa. Alkemiassa
kuu, luna, kuvaa hopeaa ja kuningatarta, joka yhdistettynä
kuninkaan kanssa tulee androgyyniseksi. Kuun hallitsemia kasveja
kannattaa tutkia tarkemmin yrttiopusten kanssa, joitta voi olla
varma tarkoista maagisista vaikutuksista. Kasveista voi harvoin
tuumata mitään yleispätevää jokaisen
toimiessa niin yksilöllisesti. Kuitenkin yhteisiä
piirteitä kuun hallitsemissa kasveissa on usein käyttötapa,
joka liittyy unensaamiseen, enneuniin, hedelmällisyyteen,
rauhaan ja parantamiseen. Kuun heijastamaa valoa itsessään
pidetään maagisena ja sen haltuun on uskottu voima
pyhittää ja ladata esineitä.
Metalleista kuulle on omistettu
hopea, jota onkin usein käytetty kirjallisuudessa kuvaamaan
kuun heijastamien säteiden väriä. Kivikunnasta
kuuhun ja jumalattareen yhdistetään voimakkaimmin
kuukivi. Maagisia ohjeita kuukiven voiman hyödyntämiseen
löytyy aina tulevaisuuden näkemisestä selluliitin
karkottamiseen. Tulevaisuuteen katse avautuu, kun rakastunut
pari laittaa kuukivet suuhunsa täydenkuun aikana. Selluliitti
kuulemma ottaa hatkat, kuun kiveä tarpeeksi hartaasti hieroo
reisiinsä. Vaikuttipa kuukiven voima tai ei, niin ainakin
aktiivinen hierominen elvyttää reisien verenkiertoa.
Muita kuulle omistettuja kiviä ovat muun muassa helmet
ja opaalit.
Jos kärsit ikävistä
syylistä, niin niistäkin on helppo päästä
eroon kuunvaiheen ollessa vähenevä. Etsit vain käsiisi
kuolleen ihmisen, jonka ruumista hierot kolme kertaa kädelläsi
ja sen jälkeen koskiessasi syyliä ne katoavat. Texasilainen
resepti samaan vaivaan kehottaa heittämään kuolleen
kissan täysikuulla ison puunoksan yli, niin johan syylät
katoavat. Mikäli heittelet kuolleita kissoja pihallasi
kovinkin aktiivisesti, myös lähimmät naapurit
saattavat kaikota kauemmaksi.
Ihmissusia ja kuuhulluutta
Täysikuu on erottamaton osa
kauhutarinoita ja synkänsävyisiä maalauksia.
Täysikuu loihtii maagisen voiman näyttämölle,
jossa ihminen muuttuu sudeksi tai karhuksi. Vampyyrit ja muut
verenhimoiset olennot tuntuvat täysikuulla saavan erityistä
nostetta öisille retkilleen. Raivoisana kuutamolla riehuvan
ihmissuden ainoa surmantuoja kuuluu olevan hopealuoti. Pohjolassa
kuuhulluudesta kärsi tarujen mukaan kuningas Alting, joka
käyttäytyi täysikuun aikoihin mielipuolisen eläimen
tavoin. Egyptissä puolestaan uskottiin käärmeenlihasta
tehtyjen lihapullien olevan oiva lääke kuun sekoittaman
mielen parantamiseksi.
Sitkeimpiä väittämiä
lienevät myös ne, että täysikuulla mielisairauspotilaat
olisivat normaaliakin sekavammalla mielellä ja rikostilastoissa
näkyisi selkeitä piikkejä varsinkin intohimo-
ja väkivaltarikosten kohdalla. Tämä tarkoittanee
sitä, että esimerkiksi tietyillä jalkapallofaneilla
ja täysikuulla lienee jokin mystinen otteluidenjälkeinen
yhteys. Historianlehdiltä löytyy merkintöjä
erityisesti siitä miten salamurhia, rotumellakoita ja verisiä
kapinoita sattuu kuun sijaitessa kiertoratansa maata lähimmässä
pisteessä täysikuulla.
Hilpeitä taruja liittyy myös
kuun ja hedelmällisyyden yhteyteen. Kuulla uskottiin olevan
taikavoima kasvattaa pientä penistä isommaksi. Erään
miehen rakkaus kuuhun oli niin voimakas, että hänen
elimensä kasvoi kertomuksen mukaan useiden metrien pituiseksi.
Miesparka joutui kantamaan elintään kerällä
kantokorissa joka paikkaan. Eräänä yönä
miehen nukkuessa penis lähti itsestään luikertelemaan
sopivaa naista etsiäkseen. Peniksellä oli kuitenkin
huonoa tuuria mukanaan, sillä tämän havainnut
nainen ei heittäytynytkään riemusta selälleen
vaan katkaisi peniksen keskeltä halki. Elin muuttui käärmeeksi
ja luikersi matkoihinsa, jättikalun entisen omistajan kuollessa
verenvuotoon. Naiset tapasivat Italiassa loitsia kuun voimilla
rintojaan isommiksi. Tämä tapahtui alasti kuunvalossa
chanttaamalla ”Santa Luna, Santa Stella, fammi crescere
questa mammella” (Pyhä kuu, pyhä tähti,
anna rintani kasvaa). Riimi piti toistaa yhdeksän kertaa
peräkkäin ja maitorauhasten kasvu oli taattu, sillä
kasvoihan kuukin taivaalla.
Kuuhun liittyvistä uskomuksista
vahvimmat taitavat liittyä kuunpimennykseen. Pimennyksen
on katsottu olevan murroskohta, joka taittaa todellisuuden ja
petaa asetelman isolle muutokselle, käännekohdalle
tai haasteelle. Satoja vuosia sitten pimennys tiesi suurta tuhoa,
kuten hallitsijan tai karjan kuolemaa, sodan tai kulkutautien
puhkeamista. Olihan pimennys itsessään jo pelottava
tapahtuma, kun kuu katosi varoittamatta pimeyteen lohikäärmeen
nielaistessa sen. Mutta mitä sitten, kun kuu katoaa kokonaan?
Skandinaavisen mytologian mukaan se tietää maailmanlopun
porteista astumista, sillä viimeisten päivien koittaessa
Fenris-susi syö kuun. Myös Raamatussa sanotaan maailmanlopun
koittaessa kuun muuttuvan pimeäksi.
Uutta kuuta edeltävä
pimeän kuun aika on usean magiaperinteen parissa ollut
vaihe, jolloin maagisten energioiden on ajateltu olevan kaaoksen
voimien vallassa. Tämä aika voi olla otollista lepoon,
sisäisten tuntemusten tarkkailuun ja magian tekemisestä
pidättäytymiseen. Toisaalta pimeän kuun kaaoksen
voimissa voi olla otollista virettä voimakkaille rituaaleille,
jotka liittyvät karkottamiseen tai tuhoamiseen.
Kuunpimennys on erityisesti kuoleman
eukon hallitsema tapahtuma. Pimennykseen ei liity viisaan vanhuksen
lempeyttä, siinä missä vähenevään
kuuhun, vaan nimenomaan tuhoava ja kuolemaa petaava voima. Vihreän
noituuden kirjat suosittelevat pimennyksen aikaa erityisesti
varjotyöskentelylle ja omien pelkojen kanssa työskentelyyn.
Yrttituotteista pimennykseen liitetään absintti, koiruoho
ja pujo. Koltansaamelaiset uskoivat, että kuunpimennyksen
aiheutti kuuta syövä peikko. Peikkoa saatettiin hätistellä
pois kuun kimpusta esimerkiksi rautapataa hakkaamalla.
Elämä soljuu eteenpäin
syklisten tanssiaskelten tahtia. Kuu vartio taivaalla öisiä
viljapeltoja ja laivojen äänetöntä keinumista
valtamerten sylissä. Olipa kuu sinulle yhdentekevä
möhkäle maan kiertoradalla tai kohtuun elämän
punova, hedelmällisyyden ja viisauden jumalatar, niin yhdestä
asiasta me lienemme samaa mieltä: täysikuun hypnoottiseen
loisteeseen on mukava nostaa silmänsä ja antaa katseen
sulaa kuunsäteisiin. Tutkitpa kuun mysteerejä vähän
tai paljon, niin pidä maalaisjärki mukanasi kuukirjojen
ohjeita lukiessasi. Seuraavan kolmen päivän kuunvaiheelle
kirja neuvoo allekirjoittanutta esimerkiksi maalaamaan keittiön
sähkönsiniseksi ja ostamaan uuden tietokoneen. Taidanpa
jättää väliin.
Kuukeksit
250g kokojyväisiä vehnäjauhoja
75g ruskeata hienosokeria
175g voita
1 dl hasselpähkinöitä
Lämmitä uuni 150 asteeseen.
Nypi voi ja sokeri tasaiseksi seokseksi, lisää jauhot
ja vaivaa taikina tasaiseksi. Kaulitse taikina pöydälle
levyksi, jonka paksuus on vähän alle 1,5 cm ja painele
hasselpähkinät levyyn. Painele taikinasta pyöreitä
täysikuunmuotoisia keksejä esimerkiksi juomalasin
avulla tai leikkaa veitsellä puolikuita. Näppäräsorminen
veitseilee helposti myös kolmoiskuita tai muita kuulle
ominaisia symboleita. Paista keksit uunissa kullanruskeiksi.
Thuleia
Lähteet:
Brueton, Diana: Many Moons, Prentice
Hall Press, 1991
Biedermann, Hans: Suuri symbolikirja, WSOY, 2002
Buckland, Raymond: The Witch Book – The Encyclopedia of
Witchcraft, Wicca and Neo-paganism, Visible Ink Press, 2002
Cicero, Chic & Sandra Tabatha: The Essential Golden Dawn,
Llewellyn, 2004
Cunningham, Scott: Cunningham´s Encyclopedia of Magical
Herbs, Llewellyn, 2000
Farrar, Janet & Stewart: A Witches´ Bible, Phoenix
Publishing Inc, 1996
Hjelm, Titus (toim.): Mitä wicca on? Like, 2005
Hutton Ronald, The Triumph of the Moon, Oxford University Press,
1999
Laiho, Antti: Wanhan kansan merkkipäivät, Karisto,
2000
Leland, Charles G: Aradia – or the Gospel of the Witches,
Phoenix Publishing Inc, 1998
Moura, Ann: Green Witchcraft II, Llewellyn, 2001
Pentikäinen, Juha: Saamelaiset – Pohjoisen kansan
mytologia, SKS, 1995
Reid, Lori: Kuun taikaa, Gummerus, 1999
Raamattu, 1992
Starhawk: The Spiral Dance, HarperSanFancisco, 1999
Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto, Otava, 2002
Waite, Arthur Edward: The Pictorial Key to the Tarot, Samuel
Weiser Inc, 1989
Artikkeli
on ilmestynyt alunperin Pakanaverkko ry:n Vox Paganorum -lehdessä
numerossa 3/2005.
|
