Kirjojen kansikuvitus uusnoituuden peilinä

Tein 2000-luvun alkupuolella osana kuvataiteilijan opintojani harjoitustyönä analyysin, jossa tutkin mitä uusnoituutta käsittelevien kirjojen kansikuvitus kertoo uusnoituuden maailmankuvasta ja uskontokäsityksistä. Jos tarkkoja ollaan, niin kansikuvat kertovat siitä millaisia käsityksiä kirjan kuvittajilla on uusnoituudesta, tai ehkäpä vielä pikemmin siitä, miten minä tulkitsen heidän kuvituksiaan, joten päätelmät ovat siten pitkälti omaa ajatusleikkiäni.

Otos tutkimukseen oli aika suppea, sillä omassa kirjahyllyssäni oli tuolloin vain parikymmentä alan kirjaa ja pääosa niistä oli aloittelijoille suunnattuja teoksia. En myöskään ollut opiskellut juurikaan tutkimuksen tekemisen metodeja, joten teksti syntyi aika lailla maalaisjärjellä analysoimalla. Tämä teksti on harjoitustyöstä tehty tiivistelmä, josta on riisuttu lähdeviitteet pois.

Kirjoista osa oli opaskirjatyyppisiä perusteoksia, jotka helppotajuisesti perehdyttivät uusnoituuden harjoittamiseen uskontona tai magian, yrttien tai jonkin muun osa-alueen harjoittamiseen jokapäiväisessä elämässä ilman uskonnollisia aineksia. Toinen osa kirjoista oli selkeämmin erikoistunutta tiettyyn alueeseen, joka liitetään läheisesti noituuteen, esimerkiksi yrtti-, tarot,- ja kivioppaat. Näiden lisäksi jotkut kirjat perehdyttävät syvemmälle uusnoituuteen ja syventävät jo aiheeseen tutustuneen ihmisen hengellisyyttä ja tietotaitoja, tai pohtivat vaikkapa wiccan roolia politiikassa ja ympäristönsuojelussa.

Kirjojen kansiluokittelu on aika hankalaa, koska kuvitukset ovat niin erilaisia ja niissä on erilaisia yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Raastoin kumminkin raa`asti juustohöylällä kansikuvitukset kolmeen pinoon, joista jokainen on oma tyyppiluokkansa. Kolme luokkaa ovat: valokuvat, piirretyt kuvat ja symbolit. Helpoin tapa valottaa noita ryhmiä on sukeltaa niihin kirjaesimerkkien avulla.

Valokuvat kansikuvina

Suurimmissa osissa kirjoja kantta hallitsi valokuva. Valokuvia oli kahdentyyppisiä. Osassa kansia oli luontokuvia, jotka vahvistivat mielikuvaa uusnoituudesta luonnonuskontona ja joissakin kirjoissa oli selvästi havainnollistavampia valokuvia. Luontokuvissakin oli kuitenkin näkyvillä usein symboli tavalla tai toisella. Esimerkiksi Marian Greenin kirjassa A Witch Alone on valokuva hämyisestä vuorten ympäröimästä järvestä, jonka yllä paistaa suurena vaaleana pallona kirkas täysikuu. Kuulla on tärkeä symbolinen merkitys uusnoituudessa jumalattaren symbolina. Täysikuuta pidetään erityisen suotuisana ajankohtana magian tekemiselle ja wiccat juhlistavat sitä esbat-nimisinä juhlapäivinä.

Toisella tapaa kuvaan liitetty symboli on kannessa, jossa valokuvan lisäksi on piirretty symboli. Ann Mouran Green Witchcraft II:n kansikuvana on syvänvihreä, varjoisa, metsäinen kuru, jossa on pieni vaaleana hohtava vesiputous. Kirjan kannessa on myös pieni pentagrammi, joka on varmasti yleisin noituuteen liitetty symboli, joka kuvaa samalla koko uskontoa, mutta omaa myös useita merkityksiä symboloiden suojelusta, viisautta, viittä aistia, viittä elementtiä ja niin edelleen.

Näitä kahta symbolia tarkastellessa epäilen pentagrammin kantavan mukanaan paljon enemmän ennakkoluuloja kuin täysikuun. Täysikuu on symbolina kliseinen, mutta luo mystisyyden häivähdyksen aiheeseen perehtymättömällekin. Se on kiehtova ja kaunis, kaikille tuttu symboli, kun taas puolestaan pentagrammilla voi olla enemmän negatiivisia mielleyhtymiä "epämääräisenä okkultistisena merkkinä" sen merkitystä tarkemmin tuntemattomille. Kuitenkin pentagrammi on sellainen takuumerkki, jonka nähtyään uusnoituudesta kiinnostunut tietää katselevansa alan kirjaa.

Havainnollistavimpia kuvia oli käytetty muutaman kirjan kannessa. Ne olivat pääasiassa kollaasimaisia kuvia, joihin oli yhdistetty kirjan aihepiiriin liittyviä objekteja. Näin esimerkiksi Scott Cunninghamin kirjassa Cunningham´s Encyclopedia on Crystal, Gem & Metal Magic ja saman kirjailijan teoksessa The Complete Book of Incense, Oils & Brews. Tällaiset kuvatyypit eivät paljasta kirjaa suoraan noituuteen liittyväksi, vaan luovat kuvat mistä tahansa yrtti- tai kiviteoksesta. Kirjan tarkempi merkitys paljastuu vasta takakantta lukemalla.

Kollaasimainen kansi voi kuitenkin mennä myös syvemmälle aiheeseen ja yhdistellä noituudesta tuttuja elementtejä heti kanteen nähtäville. Varsin persoonallinen kansi oli Marie Rodwayn kirjassa A Wiccan Herbal. Kannessa on kristallipallo, jonka sisällä naisen kasvot, vettä, puita ja sieniä. Tausta rakentuu energeettisesti vaikuttavista utuisista väripinnoista. Violetti valohämy miettii mystisyydestä ja muutenkin värit on aseteltu kuin auraa kuvaamaan. Kaikenkaikkiaan kansi antaa heti vaikutelman erikoisesta kirjasta, joka ei ole tavallinen yrttikirja.

Piirretyt kansikuvat

Piirretyistä kansista eniten kliseiden täyttämät kuvatukset löytyvät Silver RavenWolfin kirjoista, jotka lyövät värikylläisyydellään luun kurkkuun lähes kaikille muille kuvittajille. Hänen kirjojensa kansista löytyy niin luudat kuin punatukkaiset naiset, padat, kynttilät, pentagrammit, täysikuut ja kristallipallotkin. Kuvat vetoavat selvästi nuorempaan ostajakuntaan ja sitten tällaisiin kuvataiteiljan reppanoihin, jotka tykkäävät visuaalisesti hauskoista ja värikkäistä kuvista. RavenWolfin To Ligth A Sacred Flame on uskomaton esimerkki siitä miten yksi kuva voi olla järisyttävän värikkään silmille purskahtava. Näin laskelmoidut kannet myyvät varmasti ainakin teinien keskuudessa.

Scott Cunninghamin kirjoissa on usein myös kannessa piirroksia, mutta värimaailma on rauhallisempi ja kuva-aiheet muutenkin luonnonläheisiä ja arkitodellisuutta lähellä. Jokin pieni viite hänen kirjojensa kansissa kuitenkin toimii viitteenä vaihtoehtoiseen todellisuuteen. Se voi olla harpun sävelinä nouseva tähtiparvi kohti taivaita tai kukan terälehdet, jotka puhallettaessa kohoavat kämmeneltä perhosina ilmaan.

Herkemmästi piirretyissä kansissa tuntuu varsin usein olevan keskipisteenä pitkähiuksinen nainen. Mutta missä miehet ovat? Sarvipäisiä jumalia kaipaisi kirjojenkin kansiin, minkä myös osaltaan luulisi laajentavan kohderyhmää.

Ensimmäinen suomennettu uusnoituutta käsittelevä kirja oli Scott Cunninghamin Wicca - opas wiccan harjoittajalle. Sen kansi oli kotimaisessa teoksessa pelkistetympi kuin englanninkielisessä versiossa. Kuva oli tietokoneella piirretty kuva kahdesta vihreästä kukkulasta, jotka voisi vaikkapa tulkita äiti maan rinnoiksi. Kukkuloiden yläpuolella on aurinko, kuu ja kolme tähteä. Symboliikka voisi tarjota paljonkin wiccaan perehtyneelle, mutta muuten ulospäin kansi ei juuri kerro uskonnosta sen kummempaa. Se sopinee laajalle kohderyhmälle, koska ei oikeastaan maistu tai haise miltään.

Symbolit kansikuvissa

Osa kirjojen kansista keskittyy muutamaan symboliin ja on muuten pelkistympi. Omassa kirjahyllyssäni esimerkkinä killuu Starhawkin The Spiral Dance, jossa on uusitussa painoksessa kannessa pieni pallo jonka sisällä on naisen kasvot. Sen voinee tulkita maapalloksi tai täyteläiseksi kuuksi jumalattaren kasvoineen. Kirjan kannesta voi löytää muutakin hyvin pelkistettyä symbolia, kuten spiraalia tai kuunsirppiä. Jotkut kirjat menevät vielä pelkistetympään suuntaan ja silloin yleensä ainoana symbolina on pentagrammi tai jokin kolminaisuuteen viittaava kuvio. Farrareitten A Witches` Biblen kannessa puolestaan on ääriviivapiirroksin kuvattu rituaalivälineet.

Arvokkaimpana pidetyt, vakaan maineen ja menekin omaavat teokset ovat puolestaan lähes poikkeuksetta hillitympiä ja pelkistetympiä. Myisivätkö ne sitten nimellään ja tunnettavuudellaan niin hyvin ettei tarvitse varta vasten erikseen laskelmoida herättämään kannella ostajien huomiota? Tämä ajatus jäi vahvasti mieleeni kansia selailtuani.

Johtopäätökset kuvituksista

Yleiskuvana kuvituksista mieleeni jäi se, että uusnoituutta käsittelevien kirjojen kansikuvitukset kertovat aika hyvin moneltakin osin uusnoituuden maailmankuvasta, mutta vain sellaiselle lukijalle, joka osaa tulkita rikasta symboliikkaa, värien ja muiden yksityiskohtien kieltä. Symboleista riisutummat kannet kallistuvat helposti tukeutumaan täysikuuhun ja luutaan kuvituksissaan, kertoen näin asiaan perehtymättömällekin, että kyseessä voi olla mystiikkaan ja noitiin liittyvä teos.

Kuitenkin noitien maailmankuva on usein niin erilainen ja mahdottoman tuntuinen siihen perehtymättömälle ihmiselle, että kuvitus näyttänee suurilta osin fantasialta tai satukirjamaiselta mytologiselta maailmalta. Tämä ei liene muuten paha asia, mutta silverravenwolfimaiset kannet tuskin nostavat uusnoituuden asemaan vakavasti otettavana uskontona. Se onkin sitten jokaisen oma asia miten siihen suhtautuu. Itse pidän mielikuvituksekkaista kansista, mutta liian höttösaippuakuplakannet saavat teoksen tuntumaan rutkasti nuoremmalle kohderyhmälle suunnatulta. Mutta ehkäpä se on hyvä ajatellen niitä nuoria, jotka etsivät itselleen uskontoa täältä metsän laidalta. Moni aloittaa helposti lähestyttävistä kirjoista ja päätyy ihan jonnekin muualle.

Uusnoituutta harjoittavalle moni fantasialta tuntuva asia on realismia tai ainakin mahdollinen todellisuus. Moni konkreettiselta näyttävä asia on todellisuudessa henkisen asian vertauskuva ja piilomerkitykset kertovat paljon noituutta tutkineelle. Kaikilla väreillä on voimakas symboliikka sekä psykologisesti, että uskonnollisessa ja maagisessa mielessä. Värejä onkin käytetty harkitusti kuvituksissa ja kaikki merkitykset on huomioitu. Henkisyyttä ja mystiikkaa kuvaava violetti väri on erittäin yleinen. Värien käytön toinen ääripää on pelkistetty musta ja toisessa päässä tuikkii RavenWolfin teosten kannet kuin karkkikaupan jouluikkunat.

Useasta kannesta jäi tunnelma, että ne pyrkivät vaikuttamaan mahdollisimman moneen aistiin yhtä aikaa. Sen voisi yhdistää suoraan siihen, että magiassahan on juuri kysymys taidosta hyödyntää kaikkia aisteja monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti. Epäilemättä kirja myös tarttuu ostajan käteen helpommin, jos kansi vaikuttaa monella tasolla. Useissa kirjoissa pyrittiin tuomaan värien avulla tai suoraan kaikki neljä elementtiä esille. Tämän huomasi varsinkin Cunninghamin kirjoissa. Hengellisyys ja uskonnollisuus näkyi mielestäni siinä, että suuressa osassa kansia oli mukana ylös kokoavan liikkeen tuntu tai taivasta oli otettu mukaan kuvaamaan ääretöntä elementtiä. Mielestäni se olikin yllättävää, sillä uusnoituus on luonnonuskontona korostetusti elämässä kiinni oleva uskonto, joka keskittyy paljolti siihen mikä on, eikä siihen mikä tulee kuoleman jälkeen. Tässäkin tietysti käsitykset vaihtelevat paljon, mutta yleensä uusnoituutta pidetään hyvin maanläheisenä, jalat mullassa olevana uskontona, jossa keskitytään tähän elämään ja asioihin. Toisaalta taivaalta löytyvät keskeiset symbolit kuu ja aurinko ja se voi myös kuvata toisia tietoisuuden tiloja ja astraalia.

Olin yllättynyt siitä, miten vähän eläimiä kansikuvissa onkaan. Eläimet ovat kuitenkin monelle noidalle tärkeitä suojelun kohteita, ystäviä, auttajia ja kotieläimiä, sekä eri jumaluuksien symboleitakin. Varsinkin kissa on perinteisesti liitetty noitiin ja nykyäänkin hyvin monella noidalla on kotona kissa tai kaksi. Ihmettelenkin syvästi miksei kissoja ja muita eläimiä käytetty enemmän kuvituksissa. Tuntuisi, että ne auttaisivat vetoamaan varsinkin nuorempaan lukijakuntaan. Symboleista pentagrammi oli arvatusti paljon käytetty. Se kertoo monella mistä kirjassa on kysymys, jos sitten katsoja ei onnistu tulkitsemaan sen merkitystä väärin. Itse suosisin vieläkin enemmän pentagrammin käyttöä, sillä kirjakaupassa tietäisi heti minne kävellä jos kirjan selkämyksiä komistaisi pieni pentagrammi.

Thuleia