Saamelaiset jumalattaret

Uskonto on aina ollut saamelaisuudessa keskeisellä sijalla, mutta saamelaiset eivät ole tunteneet uskonnon käsitettä, eikä heillä ole ollut sitä tarkoittavaa sanaa. Paremminkin saamelaisten uskontoa voisi kuvata kaikenkattavaksi elämänfilosofiaksi, joka oli tapa kokea, tuntea ja mieltää itseään ja paikkaansa suhteessa kosmokseen.

Kiinnostuin tutkimaan saamelaisia jumalattaria huomattuani siellä olevan keskeisellä sijalla monta akka-jumalatarta. He liittyivät kiinteästi niin ihmisen kuin eläintenkin syntymään, mutta saattoivat toimia hyvinkin monenlaisissa rooleissa.
Máttaráhkkán nimi viittaisi ensimmäiseen emoon, maaemoon, vanhaan alkuemoon. Mikäli akat liittyvät vainajakulttiin, edustavat ne sen positiivista puolta ja tulevat tutuiksi varsinkin naisten auttajina aina synnytyksestä kuukautiskipujen hoitoon.

Tällä sivulla esittelen lyhyesti saamelaisia jumalattaria ja naispuolisia haltijoita. Lähdetiedot ovat paikoin epävarmoja ja jumaluuksien nimien kirjoitusasu vaihtelee Saamenmaan eri puolilla, joten tietoihin kannattaa suhtautua kriittisesti.

Boassoáhkká

Siinä missä moni pyhä paikka ja ulottuvuus sijaitsi kodan ulkopuolella, niin perhetason tärkeä pyhä paikka oli kodan peränurkkaus, jota kutsuttiin boassuksi eli posioksi, jota hallitsi jumalatar nimeltä Boassoáhkká. Nurkkaus oli perinteisesti rummun säilytyspaikka arinan ja kodan peräseinän välissä. Posion haltijan tehtävänä oli taata ruoan ja omaisuuden säilyminen.

Gieddegeažegálgu

Gieddegeažegálgu eli Kentänpään eukko on tietäjien haltija, jolta voi hakea tietoutta, neuvoja ja apua erilaisiin ongelmiin. Hänen tehtävänään oli myös valvoa ihmisten moraalia.

Jábmiidáhkká

Vahva naisjumalatar oli Vainajalaa hallitseva Jábmiidáhkká. Osassa saamenmaata oli käsitys, että tuonela sijaitsi tähtitaivaalla. Uskottiin esimerkiksi väkivaltaisen kuoleman kautta kuolleiden siirtyvän revontuliin. Toisaalta useissa uskomuksissa ja rumpujen kalvoilla on kuvattu kaksipohjaisen saivojärven pohjassa oleva Vainajala. Myöhemmin katolisen lähetystyön seurauksena käsitys yhdestä tuonelasta jakautui taivastuonelaan (Radienaimo) ja helvettimäiseen Rotaimoon.

Ahku (Áhkku)

Ahku eli akka oli Dearpmeksen (Tiermes) vaimo, jonka nimi on vieläkin havaittavissa monissa saamenkielisissä paikannimissä.

Beiwe (Beaivi)

Beiwe on saamelaisten auringon jumaluus, joka on pikemmin luonnonvoima kuin persoonallinen jumaluus. Hänet on kuvattu toisinaan feminiinisenä ja joskus myös maskuliinisena jumalana. Naispuoliseen aspektiin on liitetty ajatus kevään ja hedelmällisyyden jumalattaresta. Beiwen kunniaksi uhrattiin valkoisia eläimiä tai vähintään eläimen korvassa oli valkoinen nauha. Esimerkiksi valkoinen naarasporo keskitalvella. Kodan ovensuu siveltiin rasvalla, jotta Beiwe saisi syödä siitä ja voimistua ennen paluutaan taivaankannelle. Uhritoimituksilla oli tärkeä rooli kaamoksen päättymisessä ja auringon paluussa. Palaavaa aurinkoa kunnioitettiin kumartamalla.

Jumalattarella oli kyky tuoda valoa sellaisen ihmisten mielenterveyteen, jotka masentuivat pitkän kaamoksen aikana. Hänet yhdistettiin myös kasvien ja eläinten hedelmällisyyteen. Kesäpäivänseisauksen aikaan keskikesällä Beiwen kunniaksi valmistettiin aurinkopyöriä sitomalla lehdistä ja kasveista ympyröitä. Talvella uhriruoka valmistui jauhosta ja poronverestä, joista leivottu leivonnainen ripustettiin kodan lähelle koivuun roikkumaan.

Aurinkoneiti

Kuu, aurinko ja tähdet on usein kuvattu shamaanirumpuun. Aurinko on heliosentrisen rummun keskellä. Auringon persoonallinen aspekti oli Beaivvi nieida eli Aurinkoneiti. Auringolle ja aurinkoneidille uhrattiin rituaalista aurinkopuuroa, tai sitten saatettiin leipoa kakku poronverestä ja jauhoista, joka ripustettiin kodan lähistölle puuhun roikkumaan. Uhrauksella haluttiin taata poro-onnea ja parantaa sairauksia. Jos uhrina käytettiin poroa, tuli sen olla naaraspuolinen ja valkoinen. Jos auringolle suoritettiin polttouhreja, niin se tapahtui kohteliaasti vain talvisin, jotta tulenliekit eivät vain olisi kilpailleet auringonvalon kanssa.

Sala Niejta

Auringon tytär tunnettiin myös nimellä Sala Niejta (Uumajan saame). Hänellä oli valta ja voima ylitse lumen ja pakkasen. Hänen käskystään talven kylmyys ja lumi väistyi tehden tietä keväälle.

Rana Niejta (Rana Neida, Rana Niete, Radien-neito)

Rana Niejta tunnettiin kevään ja hedelmällisyyden jumalattarena. Hän oli maan tytär, jonka nimi tarkoittaa kirjaimellisesti "vihreät, hedelmälliset pellot/maat". Hänen ansiostaan tunturien laidat vihersivät, kasvit ja yrtit kasvoivat ja porot saivat kyllikseen ruokaa. Radien-neito liittyy ihmisyhteisöä hallinneeseen Radien-jumalperheeseen. Radien-neidon äiti oli Ráddenáhkká.

Servge-edni

Sala Niejtan ja Rana Neijtan lisäksi saamelaisten sanotaan kunnioittaneen Servge-edniä. Kolmella neidolla oli yhdessä suuri vaikutus siihen, että lumi suli, kasvit kasvoivat ja kukoistivat, mikä toi elämän myös poroille ja ihmisille.

Saivoneito

Saivo Niejta oli tuonelan tytär, joka suomalaisen kansanperinteen vastineensa Tuonentytin tavoin vartioi sitä, kuka pääsi kulkemaan manan maille. Hän asusti kaksipohjaisen Saivojärven syvissä tuonpuoleisissa vesissä.

Máttaráhkká

Neljä saamelaista naisjumalatarta olivat Máttaráhkká, Sárahkká, Juksáhkká ja Uksákká. Máttaráhkkán tyttäret asuivat kodan permannon alla maassa. Rummun kalvolla heidät kuvattiin rummun alaosaan. Máttaráhkká eli Maaemo oli elämän äiti, joka välitti sikiölle hengen tai sielun taivaan jumala Radienilta.

Juksáhkká

Juksáhkká oli metsästyksen jumalatar. Juksáhkkaa on kutsuttu myös Jousen jumalattareksi, sillä hänet on kuvattu jousi kädessä. Jousieukko oli miesten ja poikalasten suojelija, joka varjeli kohdusta hautaan asti.

Juksáhkká oli Máttarákkán tytär ja hänelle uhrattiin silloin, kun haluttiin saada poikalapsia. Itse asiassa uskottiin, että vaikka "vahinko" olisi jo tapahtunut ja lapsesta tulossa tyttö, niin uhraaminen voisi vielä kohdussa kääntää lapsen sukupuolen pojaksi. Juksáhkká huolehti siitä, että pojasta tuli taitava metsästäjä. Kuten monella muullakin alkuperäiskansalla, myös saamelaisilla näyttää ennen muinoin poikalapset olleen suuremmassa arvossa kuin tytöt. Yhteisössä, jonka elämä perustui metsästykseen, pojat olivat metsästäjinä tärkeässä asemassa yhteisön ylläpitävänä voimana.

Sárahkká

Sárahkkán tehtävä oli kasvattaa liha sielun ympärille kohdussa ja suojelee tyttölapsia ja naisia koko elämän halki. Onnistuneen synnytyksen päätteeksi hänelle uhrattiin kiitokseksi puuroa. Sáráhkká Máttarákkán kolmesta tyttärestä kuvattuna rumpukalvolle keskimmäisenä. Hän oli naisten suojelija ja synnytyksen valtiatar.

Uksákka

Uksákka eli oveneukko vahti lasta tämä kasvettua ja varjeli sitä kolhiintumisilta ja kaatumisilta. Oveneukko oli nimensä mukaisesti kodin vahti, joka silmäili kodan ja talon oviaukkoa suojellen asumuksia. Hän varjeli myös eläinten ja lintujen pesiä ja pesäkoloja.

Thuleia

Lähteet:

Juha Pentikäinen: Saamelaiset – pohjoisen kansan mytologia, 1995, SKS
Vuokko Hirvonen: Saamenmaan ääniä, 1999, SKS
Siida - Saamelaismuseo (verkkojulkaisut)

-täsmähaku