Saamelaiset jumalat
Jumalten roolien selvittäminen
saamelaisen jumalmaailman kiemuroissa ei ole kovinkaan helppoa,
sillä samat jumalat ovat voineet olla hiukan erilaisessa
asemassa Saamenmaan eri puolilla. Jumalilla on ollut useita
nimiä ja tiedoissa on myös ristiriitaisuuksia. Monissa
saamelaista kulttuuria valottaneissa tutkimuksissa oli ennen
havaittavissa se, että saamelaisten rikasta ja hajanaista
jumalväkeä yritettiin painaa samanlaisen hierarkisen
pantheon-järjestelmän alle kuin antiikin Kreikassa
ja Roomassa. Jumalkäsityksissä on havaittavissa
useita aineksia aina esikristillisistä pohjoiseuraasialaisista
piirteistä puhtaasti saamelaisiin ja aina kristillisiin
elementteihin asti.
Ukkosen
jumala
Ukkosen tunnistaa noitarummun kalvolta siitä, että
se on kuvattu iso vasara kädessään. Ukkonen
tunnettiin useilla eri nimillä ympäri Saamenmaata.
Tunnetuin kutsumanimi lienee ollut Horagállis. Ukon
perustehtäviä olivat sateen ja elämän
antaminen, sekä tietysti salamoiden lähettäminen
alas taivaalta. Ukkonen miellettiin ihmisten ja porojen suojelijaksi.
Sen tehtävä oli myös puhdistaa ilmasta pois
taudit. Skandinaavisessa mytologiassa Horágallista
muistuttavin jumaluus on selvästikin Thor, johon vasara
on myös liitetty kiinteästi. Suomalaisesta perinteestä
saamelainen ukkosen jumala on imenyt eniten vaikutteita Ilmarisesta
ja Ukosta, joksi siis myös saamelaiset Horágallista
kutsuvat, eteenkin luterilaistuneiden saamelaisten joukossa.
Ukkosen jumalan kultti oli naisille
tabu. Samoin myös muiden jumalten palvominen näyttää
keskittyneen miesten asiaksi ja olleen naisilta kielletty.
Ukon vasara aiheutti toisinaan pelkoa, sillä sen arveltiin
voivan toimia aseena ukon vihastuessa. Sillä hän
hakkaisi vaarat ja vuoret rikki, sekä siinä sivuissa
huitoisi myös ihmisiä ja eläimiä. Horagállis
kaipasi säännöllistä lepytystä. Uhreiksi
kävivät urosporot tai isot tarkoitusta varten valmistetut
ukonvasarat, joita mahdollisesti voideltiin vielä verellä.
Tunnetuin Horágalliksen palvonta- ja uhripaikka Suomessa
on Inarinjärven iso Ukonsaari, joka nousee kivisenä
ja jyrkkänä saarena järven selällä.
Sen luolissa tiedetään uhratun aktiivisesti vielä
1800-luvulla. Uusin uutinen ukonsaarta koskien lienee sen
esittäminen Unescon maailmanperintölistalle. Tulevaisuus
näyttää päätyykö se muiden merkittävien
kohteiden joukkoon.
Taivaan
jumala
Radien tunnettiin jumaluutena, jonka palvomista saivat harjoittaa
molemmat sukupuolet. Nimi tarkoittaa kirjaimellisesti hallitsijaa
ja viittaa eräänlaiseen abstraktiin ylijumalaan,
joka ei toiminut niin konkreettisena luonnonvoimana kuin vaikkapa
ukkonen. Radienilla oli lukuisia aspekteja. Radieniin on liitetty
eri yhteyksissä esimerkiksi maailmanpuu ja sitä
on pidetty hedelmällisyyden jumalana, sekä poro-onnen
tuojana. Jumalalle on pystytetty joskus symbolisia puita,
sillä ajateltiin, että hän voisi halutessaan
antaa maailman sortua, mutta oikeilla toimilla ja uhreilla
tämä olisi estettävissä.
Hedelmällisyyden jumalalle
uhratessa keskeisellä sijalla olivat uhrina poron sukuelimet
ja riittejä on kuvattu kaikessaan verisiksi. Suomessa
Radien oli tuntematon jumaluus ja onkin esitetty teorioita,
että se olisi vasta myöhäisempää
lainaa saamelaisille omine germaanisine ja kristillisine vaikutteineen.
Radienin sanottiin ottavan ihmisten sielut luokseen sen jälkeen
kun ne olivat olleet tovin Vainajalassa. Myöhempiä
kristittyjä lainoja ovat kolminaisuuden yhdistäminen
Radieniin ja sädekehän lisääminen figuurin
pään yläpuolelle rummun kalvolla.
Tuulimies
Tuulimies on helppo paikallistaa rumpujen kalvolta etsimällä
hahmo, jolla on käsissään isot lapiot. Lapiot
ovat päästään kolmiomaiset ja niissä
on pitkä varsi. Tuulimiehestä on käytetty saameksi
nimeä Bieggagállis. Itäiset saamelaiset puolestaan
ovat antaneet tuulimiehelle nimen Ilmaris, joka johdattaakin
ajatukset suoraan suomalaisten Ilmariseen. Tuulimiestä
pidetään vanhakantaisen saamelaisena jumaluutena
ja sen merkitys on ollut huomattava. Sen asuinpaikkoja olivat
jyrkänteet ja kallionhuiput.
Nimensäkin mukaisesti Tuulimies
on tunnettu kovan tuulen aiheuttajana. Koska tuulen suunta
on vaikuttanut saamelaisten elämään keskeisesti
esimerkiksi sen kautta, mihin porolaumat liikkuvat tuulen
mukaan, niin Bieggagálliksen toimia on pyritty ohjaamaan
suotuisaksi uhreilla. Tavan takaa Tuulimies on myös paiskonut
rakeita ja myrskyjä ihmisten maailmaan.
Ruto
Rutoa on kuvailtu yksinkertaisesti tautidemoniksi. Ruto löytyy
rumpujen kalvolta figuurina, joka seisoo hevosen selässä.
Ruto olikin pelätty sairauksien ja tautien levittäjä,
jolle esimerkiksi vaikean kulkutaudin iskiessä saatettiin
uhrata jopa kokonainen hevonen. Demonin uskottiin näin
ratsastavan hevosen selässä takaisin sinne mistä
oli tullutkin. Toinen teoria on ajatella hevosen uhraamista
parannusrituaalina, jossa tauti manattiin siirtymään
hevoseen ihmisen sijasta. Ruto tai Rota oli saamelaisille
pahan henkilöitymä, joka oli pikemminkin demonimainen
hahmo kuin jumaluus.
Kristillisten vaikutteiden ja helvetti/taivas-opin myötä
Ruto sai asuinpaikakseen pahan Vainajalan, jota kutsuttiin
nimellä Rotaimo.
Taivaankappaleista kuulla oli
hallitsijanaan jumala nimeltä Mánnu. Kuuhun liittyy
useampikin mielenkiintoinen uskomus, kuten vaikkapa se, että
kuunpimennyksen aikaan uskottiin peikon syövän kuuta.
Juha Pentikäisen Saamelaiset –kirjassa onkin hauska
kuva siitä, miten vanha mies pelottelee kuuta syövää
peikkoa hakkaamalla rautaista pataa. Kuunpimennystä selitettiin
myös sillä, että varas oli yöllä
käynyt tervaamassa kuun sen loistaessa liikaa hänen
puuhaillessaan yöllä rosvotouhujaan. Pentikäisen
kirja onkin hyvä teos, jonka avulla saamelaiseen mytologiaan
pääsee syventymään helposti.
Thuleia
Lähde:
Pentikäinen Juha: Saamelaiset – Pohjoisen kansan
mytologia, Karisto, 1995
Teksti on aikaisemmin julkaistu
Lehto - Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry:n Seita-lehden
numerossa 1/2004
