Helistin henkien kutsujana
Puinen vanha tupa taittaa hämärän
punertavaksi kajoksi hirsisiin seiniin. Takan hiilloksen punaiset
silmät hehkuvat, ja ympäröivä mäntymetsä
huokaa hiljaa tuulessa. Aurinko on sammunut metsänrajan
taakse, muutama tähti kivunnut taivaalle. Helistimen
rouhea rahina rikkoo odottavan hiljaisuuden. Puinen helistin
on samaan aikaan kumea ja terävä, kantava ja juureva.
Shamaani helistää neljä kertaa itään,
etelään, länteen ja pohjoiseen. Lopuksi vielä
neljä ravistusta ylöspäin ja alaspäin
– kohti lattian keskellä palavaa alttaritulta.
Henget on nyt kutsuttu, rituaali voi alkaa.
Olin vuosia käyttänyt
shamanistisissa rituaaleissa vain rumpua ja transsitilaan
johtavaa monotonista kävelyä tai tuijotustekniikkaa.
Vuosi sitten keväällä olin ensimmäistä
kertaa mukana Shamaaniseuran rituaaleissa, joissa tutustuin
helistimen käyttöön henkien kutsujana. Myöhemmin
kävin Turussa shamanismin peruskurssin, jossa helistin
oli myös aktiivisesti käytössä. Edellä
mainitsemissani yhteyksissä rituaalit tehtiin Michael
Harnerin lanseeraaman ydinshamanismin mukaisesti.
Marakassimainen helistin oli
mitä inspiroivin tuttavuus. Rytmitajuton ja nuotissa
pysymätön vereni kohisi heti samaan tahtiin helistimen
kanssa. Sillä kun ei juurikaan voi soittaa väärin
tai paukuttaa pieleen niin, että toisten keskittyminen
kärsii. Helistimestä saa kätevästi rytmin
irti, joten mieli pysyy keskittyneenä rituaaliin eikä
siihen, osaako soittaa kapinetta oikein.
Energeettisesti helistin vaikuttaa
antennilta, joka säteilee ympäristöön
kuin majakka. Pimeässä huoneessa shamanistinen näkökyky
saattaa väläyttää näyn, jossa marakassi
muuttuu kultaa ja valonsäteitä kipinöiväksi
lyhdyksi, jonka ympärillä henget tai energiasta
muodostuneet tiivistymät pörräävät
kuin yöperhoset. Intensiivisesti, ilman humistessa ja
säristessä sähköisesti soittimen sykkeessä.
Tee itse tai piipahda
musiikkiliikkeeseen
Amerikan intiaaneilla on ollut
käytössä muun muassa kurpitsahelistimiä.
Nyrkinkokoiseen kurpitsaan tehdään reikä, josta
sisus kaiverretaan ulos. Kurpitsa saa kuivahtaa rauhassa ,
jonka jälkeen se täytetään helisevillä
esineillä. Siemenet, pienet kivet tai kovat helmet käyvät
hyvin. Tämän jälkeen reikään liimataan
sopivankokoinen puukeppi, joka toimii kädensijana. Jos
kurpitsahelistin ei ota onnistuakseen tai kurpitsa lentää
kepin päästä seinään, voi pika-apuna
käyttää isoa tulitikkuaskia. Askiin voi laittaa
siemeniä tai pieniä kiviä. Esteetikko kietaisee
askin kankaaseen tai maalaa sen haluamansa väriseksi.
Etnokaupat ja musiikkiliikkeet
myyvät monenlaatuisia helistimiä. Löysin oman
linnunmuotoisen, puisen helistimeni Turun Maailmankaupasta
ja ihastuin sen sointiin sekä luonnonläheiseen muotoiluun.
Valikoimissa on korkealta helkkyviä ja matalampaa rahisevia
soittimia. Kannattaa testailla rauhassa useampia malleja ja
huomioida äänen valinnassa, haluaako soittimen edistävän
myös transsia. Sopivantaajuinen monotoninen ääni
löytyy, kun huomaa jääneensä toljottamaan
mitään ajattelematta seinää tai tyhjyyttä.
Helistin vaikuttaa aivoissa eri osaan kuin rumpu, joten rummun
ja helistimen yhteisvaikutus tuottaa usein syvemmän transsitilan
kuin pelkän rummun käyttäminen.
Lisämausteina vihellys
ja kulkuset
– Ei saa viheltää,
se on paha tapa! Älä manaa pahaa paikalle! saattoi
ennen Lapissa joku vanha uskovainen muori tuumata, jos tapasi
lapsia viheltelemästä kylän raitilla. Eipä
muori ihan harhaan osunut, sillä vihellys on tunnettu
monen pakanallisen tradition parissa tehokkaana tapana kutsua
henkiä paikalle. Toisaalta metsän pelätty kuningas
karhukin saattaa viheltää, joten viheltämiskielto
voi liittyä siihenkin. Ei haluta vihellellä mesikämmentä
samoille marjamaille.
Viheltämistä voi käyttää
helistimen lisäksi shamanististen rituaalien henkien
kutsumisessa. Jos oma voimaeläin on lintu tai on kutsumassa
ilman elementtiin liittyviä henkiä paikalle, vihellys
tuntuu toimivan erityisen tehokkaasti. Moni shamanismin harjoittaja
on kertonut, että voimakas tai taidokkaasti muuttuva
vihellys muuntaa tietoisuutta nopeasti kohti rituaalista mielentilaa.
Parantamisrituaaliin tullut potilas puolestaan on kuvannut
kokeneensa äärimmäisen maagisena ja sykähdyttävänä
helinän seasta nousseen vihellyksen.
Rumpuun tai helistimeen voi kiinnittää
myös kulkusia, pieniä tiukuja tai vaikkapa vanhan
perinteen mukaisia rautakappaleita. Helkkyvät esineet
voivat sisältää soittimen haltijoita ja muita
apuhenkiä, joiden paikalle tulon rituaalin alussa tunnistaa
helähtelyn muuttumisesta, erinäisistä rapsahduksista
tai joskus jopa puheenomaisesta äänistä. Eräs
noitanainen oli saanut voimaeläimekseen poron, joten
hän aikoi hankkia rumpuunsa oikean poronkellon. Liekö
sen avulla matkakin edennyt joutuisammin poron vetämässä
ahkiossa läpi ylisten ja alisten tutkimattomien maiden?
Thuleia
Teksti on alunperin
julkaistu Pakanaverkko ry:n Vox Paganorum -lehden numerossa
1/2008.
