Helistin henkien kutsujana

Puinen vanha tupa taittaa hämärän punertavaksi kajoksi hirsisiin seiniin. Takan hiilloksen punaiset silmät hehkuvat, ja ympäröivä mäntymetsä huokaa hiljaa tuulessa. Aurinko on sammunut metsänrajan taakse, muutama tähti kivunnut taivaalle. Helistimen rouhea rahina rikkoo odottavan hiljaisuuden. Puinen helistin on samaan aikaan kumea ja terävä, kantava ja juureva. Shamaani helistää neljä kertaa itään, etelään, länteen ja pohjoiseen. Lopuksi vielä neljä ravistusta ylöspäin ja alaspäin – kohti lattian keskellä palavaa alttaritulta. Henget on nyt kutsuttu, rituaali voi alkaa.

Olin vuosia käyttänyt shamanistisissa rituaaleissa vain rumpua ja transsitilaan johtavaa monotonista kävelyä tai tuijotustekniikkaa. Vuosi sitten keväällä olin ensimmäistä kertaa mukana Shamaaniseuran rituaaleissa, joissa tutustuin helistimen käyttöön henkien kutsujana. Myöhemmin kävin Turussa shamanismin peruskurssin, jossa helistin oli myös aktiivisesti käytössä. Edellä mainitsemissani yhteyksissä rituaalit tehtiin Michael Harnerin lanseeraaman ydinshamanismin mukaisesti.

Marakassimainen helistin oli mitä inspiroivin tuttavuus. Rytmitajuton ja nuotissa pysymätön vereni kohisi heti samaan tahtiin helistimen kanssa. Sillä kun ei juurikaan voi soittaa väärin tai paukuttaa pieleen niin, että toisten keskittyminen kärsii. Helistimestä saa kätevästi rytmin irti, joten mieli pysyy keskittyneenä rituaaliin eikä siihen, osaako soittaa kapinetta oikein.

Energeettisesti helistin vaikuttaa antennilta, joka säteilee ympäristöön kuin majakka. Pimeässä huoneessa shamanistinen näkökyky saattaa väläyttää näyn, jossa marakassi muuttuu kultaa ja valonsäteitä kipinöiväksi lyhdyksi, jonka ympärillä henget tai energiasta muodostuneet tiivistymät pörräävät kuin yöperhoset. Intensiivisesti, ilman humistessa ja säristessä sähköisesti soittimen sykkeessä.

Tee itse tai piipahda musiikkiliikkeeseen

Amerikan intiaaneilla on ollut käytössä muun muassa kurpitsahelistimiä. Nyrkinkokoiseen kurpitsaan tehdään reikä, josta sisus kaiverretaan ulos. Kurpitsa saa kuivahtaa rauhassa , jonka jälkeen se täytetään helisevillä esineillä. Siemenet, pienet kivet tai kovat helmet käyvät hyvin. Tämän jälkeen reikään liimataan sopivankokoinen puukeppi, joka toimii kädensijana. Jos kurpitsahelistin ei ota onnistuakseen tai kurpitsa lentää kepin päästä seinään, voi pika-apuna käyttää isoa tulitikkuaskia. Askiin voi laittaa siemeniä tai pieniä kiviä. Esteetikko kietaisee askin kankaaseen tai maalaa sen haluamansa väriseksi.

Etnokaupat ja musiikkiliikkeet myyvät monenlaatuisia helistimiä. Löysin oman linnunmuotoisen, puisen helistimeni Turun Maailmankaupasta ja ihastuin sen sointiin sekä luonnonläheiseen muotoiluun. Valikoimissa on korkealta helkkyviä ja matalampaa rahisevia soittimia. Kannattaa testailla rauhassa useampia malleja ja huomioida äänen valinnassa, haluaako soittimen edistävän myös transsia. Sopivantaajuinen monotoninen ääni löytyy, kun huomaa jääneensä toljottamaan mitään ajattelematta seinää tai tyhjyyttä. Helistin vaikuttaa aivoissa eri osaan kuin rumpu, joten rummun ja helistimen yhteisvaikutus tuottaa usein syvemmän transsitilan kuin pelkän rummun käyttäminen.

Lisämausteina vihellys ja kulkuset

– Ei saa viheltää, se on paha tapa! Älä manaa pahaa paikalle! saattoi ennen Lapissa joku vanha uskovainen muori tuumata, jos tapasi lapsia viheltelemästä kylän raitilla. Eipä muori ihan harhaan osunut, sillä vihellys on tunnettu monen pakanallisen tradition parissa tehokkaana tapana kutsua henkiä paikalle. Toisaalta metsän pelätty kuningas karhukin saattaa viheltää, joten viheltämiskielto voi liittyä siihenkin. Ei haluta vihellellä mesikämmentä samoille marjamaille.

Viheltämistä voi käyttää helistimen lisäksi shamanististen rituaalien henkien kutsumisessa. Jos oma voimaeläin on lintu tai on kutsumassa ilman elementtiin liittyviä henkiä paikalle, vihellys tuntuu toimivan erityisen tehokkaasti. Moni shamanismin harjoittaja on kertonut, että voimakas tai taidokkaasti muuttuva vihellys muuntaa tietoisuutta nopeasti kohti rituaalista mielentilaa. Parantamisrituaaliin tullut potilas puolestaan on kuvannut kokeneensa äärimmäisen maagisena ja sykähdyttävänä helinän seasta nousseen vihellyksen.

Rumpuun tai helistimeen voi kiinnittää myös kulkusia, pieniä tiukuja tai vaikkapa vanhan perinteen mukaisia rautakappaleita. Helkkyvät esineet voivat sisältää soittimen haltijoita ja muita apuhenkiä, joiden paikalle tulon rituaalin alussa tunnistaa helähtelyn muuttumisesta, erinäisistä rapsahduksista tai joskus jopa puheenomaisesta äänistä. Eräs noitanainen oli saanut voimaeläimekseen poron, joten hän aikoi hankkia rumpuunsa oikean poronkellon. Liekö sen avulla matkakin edennyt joutuisammin poron vetämässä ahkiossa läpi ylisten ja alisten tutkimattomien maiden?

 

Thuleia

Teksti on alunperin julkaistu Pakanaverkko ry:n Vox Paganorum -lehden numerossa 1/2008.

-täsmähaku