Matkalla Delfoissa – Vanhan maailman navassa

Paahtava aurinko tavoittelee taivaanlakea lähes kohtisuoraan yläpuolellani. Ilma tuoksuu huumaavasti pinjamäntyjen pihkalle ja eksoottisille vuoristokasveille. Parnassos-vuoriston rinteet kohoavat pystysuorina ylöspäin ja kapealinjaiset sypressit myötäilevät jylhiä maisemia kurottaessaan taivaalle kuin kapeat kynttilät. Alhaalla kiemurtelee tie, joka kiertää rotkojen reunoja ylös vuorille vanhan maailman napaan – Delfoihin.

Delfoi on pieni kylä, joka sijaitsee korkealla vuoriston rinteellä Ateenasta n. 150km luoteeseen, Korintinlahden rannalla. Delfoi on tunnettu antiikin ajan maailman keskuksena, sillä siellä sijaitsi 800 luvulta eaa. alkaen kuuluisa Apollo-jumalan oraakkeli. Delfoin uskottiin syntyneen Zeuksen lähettäessä lentoon kaksi kotkaa, joiden kohdatessa Zeus heitti paikalle suuren pyhän kivipaaden osoittamaan maailman keskuspaikkaa.

Pari sanaa historiasta

Tutkijat ovat löytäneet Delfoin varhaisimmat asutuksen merkit mykeneläisajalta 1100 eaa. Legendojen mukaan vuoristossa harjoitettiin Gaian palvontaa muinaisina aikoina. Gaian temppeliä valvova jättiläiskäärme sai surmansa Apollo-jumalan toimesta, jonka vallan merkiksi pyhäkkö sai tuleviksi vuosisadoiksi Apollon papittaret. Apollon oraakkeli tunnettiin nimellä Pythia.

Temppelialueen miljöö on huikea, sillä vuorenrinteet sen ympärillä muodostavat satojen metrien korkuiset pystysuorat seinämät. Tarujen mukaan alueen ensimmäinen temppeli oli rakennettu laakeripuusta. Toisen temppelin puolestaan rakensivat linnut ja mehiläiset käyttäen rakennusaineena mehiläisvahaa ja höyheniä. Kolmas pronssinen temppeli oli jumalten rakentama. Sitä olivat tekemässä Athene sekä Hefaistos. Neljäs temppeli oli kivinen ja sen rakensivat Trofimos ja Agamedes. Tutkijat ovat löytäneet paikalta kolmen kivisen temppelin jäänteet, joista viimeinen on edelleen kohtalaisessa kunnossa.

Aarteita ja kukoistusta

Delfoin oraakkelilla oli tärkeä poliittinen, sodankäynnillinen ja uskonnollinen merkitys. Apollon temppeli oli Amfiktyoniliiton hallitsema. Liiton muodostivat alun perin kreikkalaiset kaupunkivaltiot, joita oli 12 kappaletta. Eri kaupungeilla olikin temppelialueella omat aarrekammiot, jotka notkuivat kultaa ja jalokiviä. Vuorelle kiivettäessä temppelialueen läpi mutkitteleva tie oli koristeltu eri alueiden muistomerkeillä ja patsailla. Ateenalaisten aarrekammio rakennettiin uudelleen 1900-luvun alussa ja se paistattelee rinteessä päivää sileä kivikylki auringossa hohtaen. 500-luvun alussa temppelialueella alettiin pitää Pythian kisoja, joista tuli pian Kreikan toiseksi tärkeimmät panhelleeniset kilpailut.

Ateenalaisten aarrekammio

Pythian ennustukset

Apollon oraakkeli eli Pythia oli korkeasti arvostettu papitar, joka kohosi vaativaan tehtävänsä vasta 50 vuotta täytettyään. Samanaikaisesti temppelissä oli kolme naista, joista kaksi palvelusvalmiina ja yksi opiskelemassa. Oraakkeli lausui ennustuksensa transsitilassa arvoituksellisina lauseina, joita Apollon papit tulkitsivat ennustuksia ihmisille. Ihan tavallinen matti maltalainen ei päässyt ennustuksia kuulemaan, sillä Pythia ennusti vain korkea-arvoisille ja merkittäville vieraille.

Pythian elämä oli tarkasti säännösteltyä. Hänen tuli säilyä koko elämänsä ajan neitsyenä, syödä tietynlaista ravintoa ja noudattaa tarkasti määrättyjä elämäntapoja. Transsitilan he saavuttivat tarujen mukaan pureksimalla laakerinlehtiä ja istumalla kolmijalalla halkeaman päällä, josta kohosi tuliperäisiä - juovuttavan myrkyllisiä kaasuja.

Alkuperäistä halkeamaa ei ole edelleenkään löydetty. Tutkijat arvelevat joko kristittyjen tuhonneen sen tai maanjäristysten tai muiden luonnonmullistuksen tukkineen sen. Välillä epäiltiin tuliperäisten höyryjen olemassaoloa, kunnes noin kuutisen vuotta sitten tutkijat onnistuivat löytämään maasta kohoavaa heikkoa höyryä.

”Jotain täällä on, jotain täällä oli, ehkä aika on kuluttanut höyryt pois, ehkä Apollon-jumala on muuttanut muualle ja vienyt näkylahjan mukanaan”, tuumaa paikkaa esitellyt opas salaperäisesti hymyillen.

Temppelin rauniot ylempää vuorelta kuvattuna

Kuuluisia ennustuksia

Lyydian kuningas Kroisos tahtoi kuulla Pythialta miten hänelle kävisi, jos hän aloittaisi sotaretken Meediaa vastaan. Pythian ennustus kuului: "Jos ylität rajan, suuri valtakunta tuhoutuu." Tästä innostuneena Kroisos kävi sotimaan. Valtakunta kyllä tuhoutuikin – hänen oma valtakuntansa.

Thebalainen sotapäällikkö Epameinondas sai aikanaan Pythialta varoituksen: ”Varo Pelagosta” (suom. Pelagos = meri). Epameinondas otti vinkistä vaarin ja varoi meren kuohuja koko ikänsä. Hän ei kulkenut laivalla saati edes pienellä soutuveneellä. Merelle häntä ei saanut kuuna päivänä. Lopulta sotaherra kohtasi kuolemansa Mantineian taistelussa Pelagos-nimisessä metsässä.

Viimeisen ylöskirjatun ennustuksen Pythia lausi vuoden 362 tienoilla Rooman keisari Julianus Apostatalle: "Sanokaa kuninkaalle näin: Apollonilla ei ole kattoa päänsä päällä; laakeripuun lehdet ovat vaienneet, ennustusten lähteet ehtyneet."

Vuonna 393 kristitty keisari Theodosius I lakkautti oraakkelin virallisesti. Tulevien vuosien aikana temppelialue muuttui raunioiksi. Keskiajalla sen paikalle rakennettiin Kastrin kylä. Kastrin kylää ei enää ola ja temppelialue on kaivettu jälleen esille. Vähän kauempana vuoren rinteellä on Delfoin kylä.

Thuleia
(joka patikoi vuorella heinäkuussa +39 asteen helteessä)

Teksti on julkaistu aikaisemmin Lehto - Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry:n Seita-lehden numerossa 3/2007.