|
||||
|
Voimaeläin: Aasi Kaksi ensimmäisenä mieleeni pilkahtavaa aasia ovat Nalle Puhin surumielinen Ihaa ja Raamatun aasi, jolla Jeesus ratsasti. Nöyryys, vaatimattomuus ja jukuripäisyys ovat aasiin yhdistettyjä ominaisuuksia. Vähän tyhmemmänsorttista ihmisraukkaa on haukuttu pässin ohella aasiksi. Mutta aasilla on voimaeläimenä myös monia positiivisia ominaisuuksia. Ja aasin herkullinen maito - siinähän kylpi itse Kleopatra! Aasin ulkomuoto Aasin väritys on harmaanruskea. Aasin selässä on tumma raita, jota kutsutaan aasinristiksi. Hevosen tuuheasta jouhihännästä aasi erottuu omalla kaljulla hännällään, jonka päässä on tupsu. Jostain syystä kautta vuosien pikkulapset ovat leikkineet syntymäpäiväjuhlissa aasin hännän kiinnitys - sokkoleikkiä. Aasin harja on karkeata karvaa ja se sojottaa pystynä eläimen päässä kuin kenkäralli porraspielessä. Aasien ulkomuoto vaihtelee hieman eri puolilla maailmaa. Aasin kantamuoto on afrikkalainen villiaasi. Sen ominaisinta seutua ovat kuivat arot, joilla se pärjää pitkiäkin aikoja vähällä ravinnolla. Se liitetään symbolisesti myös erakon kulkuvälineeksi ja asketismin symboliksi. Aasi on hyvin kestävä, eikä tuuperru vaikka sään herrat paiskoisivat taivaalta hiekkamyrskyjä tai lumisia rajuilmoja. Villiaasi ja kesyaasi Villiaasit elävät 10-20 eläimen laumoissa, joita orit johtavat. Vaikka joku voisi tituleerata aasia harmaan värittömäksi; niin hiljainen sen ei silti ole. Etäällä olevien lajitovereiden kanssa viestitellään kuuluvilla ii-aa-huudoilla. Villiaasit eivät yleensä tule ihmisasutuksen lähelle ja ovat selvästi arempia kuin kesytetyt sukulaisensa. Kesyaasi on yksi ihmiskunnan vanhimpia ja tärkeimpiä kotieläimiä. Se kesytettiin yli 6000 vuotta sitten Pohjois-Afrikassa kantojuhdaksi ja kuormien kiskojaksi. Kun elämä käy ylitsepääsemättömän raskaaksi, voi shamaanimatkalla kutsua aasia avuksi – kuormien jakajaksi ja kantajaksi. Egyptiläinen aasi on hyvin vanttera ja voimakas, mutta myös niin temperamenttinen, että taitamaton omistaja voi löytää sen hampaat olkapäästään. Tukeva jalansija ja hyvä muisti Sananlaskuista huolimatta aasi ei ole tyhmä. Sen muisti on niin hyvä, että se ei unohda kerran kulkemaansa reittiä. Aasi on siis voimaeläimenä luotettava ratsu ja vakaa opas reiteiltä toisille. Monet aasit ovat kotoisin alueilta, joilla on runsaasti maanjäristyksiä. Sen vuoksi niiden tuntuma maahan on loistava. Eläimet tunnustelevat tarkasti sopivaa jalansijaa. Aasit oppivat hyvin ja elävät vanhoiksi. Aasin itsepäisyyttä on pidetty sen oman tahdon ilmauksena – sitä ei vedetä kuin pässiä narussa, jos se päättää olla menemättä johonkin suuntaan. Aasi yhdistetään planeetta Saturnukseen ja sitä pidetään hyväänä ja vakaana opettajana. Se opettaa kärsivällisyyttä ja oman paikkansa vakiinnuttamista. Jos aasi saapuu opaseläimeksesi, se haastaa kysymään mikä on suhteesi viisauteen; luotatko omaan sisäiseen viisauteesi vai kuunteletko muiden sanoja? Aasin syvimmät puolet liittyvät elämän päättymiseen ja uuteen elämään kuolemanrajan takana. Babyloniassa kuoleman jumalatar kuvattiin aasinhahmoisena. Aasi voikin olla lempeä ja kärsivällinen opas elämän ehtoopuolella. "Aasi on paljon turvallisempi pienille lapsille kuin poni. Aasin vaistoihin kuuluu seisoa paikallaan; jos lapsi menee aasin taakse ja lyö aasia takajalkaan, aasi jähmettyy paikalleen ja katsoo kuka tökkii sitä, mutta poni ottaa jalat alleen ja juoksee karkuun." - Dorothy Morris: Looking After A Donkey Thuleia Teksti on alunperin julkaistu Lehto - Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry:n Seita-lehden numerossa 2/2009. Huom! Sivuston tekstit ja kuvat ovat tekijänoikeuslain alaisia. Ilman lupaa kopioiminen on kielletty. Lyhyitä lainauksia tehdessä on kohteliasta mainita lähteenä sivuston nimi.
|
 |
||
|
|
||||
|
||||
